Pikkukorppikotka
Pikkukorppikotka (Neophron percnopterus) on haukkoihin (Accipitridae) kuuluva lintu, joka on sukunsa Neophron ainut laji. Kaatopaikoilla syötävää etsivä pikkukorppikotka on tavallinen näky etelän maiden asutuskeskusten liepeillä.
| Pikkukorppikotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Suku: | Neophron |
| Laji: | percnopterus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neophron percnopterus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pikkukorppikotkakanta on vähentynyt huomattavan nopeasti. Intiassa diklofenaakkimyrkytys on pienentänyt populaatioita merkittävästi ja Euroopassa lajin kannasta on hävinnyt yli puolet viimeisen kolmen sukupolven aikana. Maailman populaatio on kooltaan 30 000–40 000 lisääntymisikäistä yksilöä. Pikkukorppikotka luokitellaankin nykyään erittäin uhanalaiseksi.[1]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Pikkukorppikotkan ruumis on pääosin valkea, mutta siipisulat ovat mustat. Solakkaa päätä reunustaa tuuhea höyhenröyhelö. Naama on keltainen ja höyhenetön ja nokka on keltainen, mutta tummakärkinen. Jalat pitkät, harmaanvalkeat, ruusunpunaiset tai vaaleankeltaiset. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Levinneisyys muokkaa
Laji elää Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Intiassa sekä Afrikassa Sahelin alueella ja paikoin mantereen pohjoisosissa. Suomessa pikkukorppikotka on tavattu toistaiseksi seitsemän kertaa.[2]
Elinympäristö muokkaa
Vuoristoalueet, rannat, kalliot, aavikoiden reunamat, ruohomaat ja asutut seudut.
Lisääntyminen muokkaa
Sukukypsä 4–5 vuoden iässä. Risuista rakennettu pesä on kalliojyrkänteellä tai ulkonemalla, joskus rakennuksessa tai puussa. Naaras munii tavallisesti 2 munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä 42 päivää. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka ovat lentokykyisiä 70–90 päivän ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Haaskat, pienet eläimet, linnunmunat, hyönteiset ja eloperäinen jäte.
Lähteet muokkaa
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Neophron percnopterus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- Puutio, Tuomo 1975: Pikkukorppikotka Neophron percnopterus*, Suomelle uusi lintulaji. – Lintumies 3.1975 s. 105. SLY.
- Pikkukorppikotka Lintukuva-verkkopalvelussa