Pikarellit
Pikarellit (Centracanthidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan Atlantin itäosista ja Välimerestä.
| Pikarellit | |
|---|---|
 Täpläpikarelli (Spicara maena) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Percoidei |
| Heimo: |
Pikarellit Centracanthidae Fowler, 1925 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Lajit ja anatomia muokkaa
Varhaisimmat pikarellien heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikauden loppupuolelle. Nykyään heimoon kuuluu 2 sukua ja 8 lajia. Lajeja ovat muun muassa rusopikarelli (Centracanthus cirrus), täpläpikarelli (Spicara maena) ja pikkupikarelli (Spicara smaris). Pikarellilajit kasvavat kooltaan korkeintaan noin 38 cm pitkiksi. Ruumi on pitkulainen ja hieman litteä. Selkäevässä on etuosassa piikkejä ja takaosassa pehmeitä tuoroja, peräevässä on kolme terävää piikkiä. Kalat voivat työntää yläleukaansa ulospäin. Pikerellien kuono ja silmien ympäristö on suomuton, muuten ruumis on kokonaan suomupeitteinen. Ne ovat tyypillisesti väriltään selästään punaisia tai vihreitä ja kyljistään hupeisen harmaita. Monella lajilla on kyljessä selvä musta täplä.[1][2][3][4]
Levinneisyys muokkaa
Pikarellien heimon lajeja tavataan Atlantin itärannikolta Euroopasta ja Afrikasta sekä Välimereltä. Ne ovat lämpimien ja lauhkeiden vesien kaloja, jotka viihtyvät niin kivikko- kuin mutapohjilla ja vesikasvillisuuden seassa aina 200 metrin syvyyteen saakka. Kalojen ravintoa ovat planktoneliöt.[1][2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Family Centracanthidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 11.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 371. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.10.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Centracanthidae FAO. Viitattu 11.10.2011. (ranskaksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 78. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.