Pietro Mennea
Pietro Paolo Mennea (28. kesäkuuta 1952 Barletta – 21. maaliskuuta 2013 Rooma) oli italialainen pikajuoksija, myöhemmin poliitikko. 200 metrin maailmanennätys 19,72 oli hänen nimissään 17 vuoden ajan.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.jpg) Pietro Mennea | |||
Maa:  Italia
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Moskova 1980 | 200 metriä | |
 Pronssia |
München 1972 | 200 metriä | |
| Pronssia |
Moskova 1980 | 4 × 400 metriä | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Helsinki 1983 | 4 × 100 metriä | |
| Pronssia |
Helsinki 1983 | 200 metriä | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Rooma 1974 | 200 metriä | |
| Kultaa |
Praha 1978 | 100 metriä | |
| Kultaa |
Praha 1978 | 200 metriä | |
| Hopeaa |
Rooma 1974 | 100 metriä | |
| Hopeaa |
Rooma 1974 | 4 × 100 metriä | |
| Pronssia |
Helsinki 1971 | 4 × 100 metriä | |
| Sisäratojen EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Milano 1978 | 400 metriä | |
| Universiadit | |||
| Kultaa |
Moskova 1973 | 200 m | |
| Kultaa |
Rooma 1975 | 100 m | |
| Kultaa |
Rooma 1975 | 200 m | |
| Kultaa |
Mexico City 1979 | 200 m | |
| Kultaa |
Mexico City 1979 | 4 x 100 m | |
| Pronssia |
Moskova 1973 | 100 m | |
| Pronssia |
Moskova 1973 | 4 x 100 m | |
Elämäkerta muokkaa
Mennea aloitti kansainvälisen uransa 1971, jolloin hän osallistui yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuihin saavuttaen EM-pronssia 4 × 100 metrin viestijuoksussa.[1] Vuoden 1974 yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa Roomassa Mennea voitti 200 metriä kotiyleisönsä edessä sekä tuli toiseksi 100 metrillä ja 4 × 100 m viestissä.[2] Vuoden 1978 EM-kilpailuissa Prahassa hän voitti kultaa sekä 100:lla että 200 metrillä.[3]
Olympialaisissa hän voitti pronssia 200 metrillä Münchenissä 1972, ja kultaa Moskovassa 1980. Montrealissa 1976 hän selvisi 200 metrillä neljänneksi, vaikka oli harkinnut poisjääntiä koko kisoista.[4]. Pikaviestissä hän sijoittui Italian joukkueen mukana kuudenneksi. Moskovan kisoissa Mennea karsiutui 100 metrillä välierissä, mutta voitti 200 metriä ajalla 20,19. 100 metrin voittaja Allan Wells hävisi kahdella sadasosalla. Pikaviestijoukkuetta Italialla ei ollut, mutta pitkässä viestissä Mennea ankkuroi Italian pronssille.[5]
Vuonna 1979 Mennea osallistui opiskelijoiden maailmanmestaruuskilpailuihin Mexico Cityssä. Hän juoksi ohuessa ilmanalassa maailmanennätyksen 19,72, jonka rikkoi vasta Michael Johnson vuonna 1996.
Jo kerran uransa lopettanut Mennea teki paluun vuoden 1982 EM-kisoihin Italian 4 × 400 metrin viestijoukkueessa sijoittuen kuudenneksi. Hän otti osaa myös yleisurheilun ensimmäisiin MM-kisoihin Helsingissä 1983 saavuttaen pronssia 200 metrillä ja hopeaa pikaviestissä. Seuraavana vuonna hän kilpaili neljännen kerran peräkkäin olympialaisten 200 metrin finaalissa sijoittuen seitsemänneksi.
Los Angelesin kisojen jälkeen Mennea vetäytyi kilparadoilta, mutta teki vielä kerran paluun ottaen osaa Soulin olympialaisiin. Mennea selvisi jatkoon 200 metrin ensimmäisistä alkueristä, mutta ei ilmestynyt lähtöviivalle toisiin alkueriin.[6]
Mennea voitti universiadeissa kultaa 100 metrin juoksussa vuonna 1975 sekä 200 metrin juoksussa vuosina 1973, 1975 ja 1979.[7] Hän voitti Italian mestaruuden 100 metrillä vuosina 1974, 1978 ja 1980 sekä 200 metrillä ennätykselliset 11 kertaa vuosina 1971–1974, 1976–1980 ja 1983–1984.[8]
Muistokirjoituksissa on todettu hänen myöntäneen kasvuhormonikokeilun aikana, jolloin se ei vielä ollut kiellettyä.[9] Uransa jälkeen Mennea suoritti poliittisen tieteen, juridiikan ja kirjallisuuden yliopistotutkinnon sekä oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 1999–2004.
21. maaliskuuta 2013 Mennea kuoli sairaalassa parantumattomaan sairauteen.[10]
Rooman Golden Gala 6. kesäkuuta on Pietro Mennean muistokilpailu.[11] Rooma-Milano - väliä vuonna 2014 aloittanut luotijuna kantaa Pietro Mennean nimeä.[12]
Ennätykset muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 111. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 122–123. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 136. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- ↑ Hannus, Matti; Shearman, Mark: Montreal olympiakirja. Offsetpaino Sivakka, 1976. ISBN 951-99090-6-0.
- ↑ Hannus, Matti; Shearman, Mark: Moskova olympiakirja. , 1983. ISBN 951-9465-09-X.
- ↑ Siukonen, Markku: Suuri Olympiateos 6. Gummerus, 1988. ISBN 951-8920-05-2.
- ↑ Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 272. IAAF, 2005. (englanniksi)
- ↑ Sicari, Marco (toim.): Annuario dell'Atletica 2003, s. 169–170. Federazione Italiana di Atletica Leggera, 2003. (italiaksi)
- ↑ MENNEA - LOCATELLI ATLETICA SPACCATA PAROLACCE & QUERELE repubblica.it. Viitattu 23.4.2014. (italiaksi)
- ↑ E' morto Pietro Mennea tgcom24.mediaset.it. Viitattu 21.3.2013. (italiaksi)
- ↑ Golden Gala to be dedicated to Mennea iaaf.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Pronto il primo Frecciarossa 1000: dedicato a Pietro Mennea il treno più veloce d’Europa ilquotidianoitaliano.it. Viitattu 23.4.2014. (italiaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
Aiheesta muualla muokkaa
|
1900: John Walter Tewksbury | 1904: Archie Hahn | 1908: Bobby Kerr | 1912: Ralph Craig | 1920: Allen Woodring | 1924: Jackson Scholz | 1928: Percy Williams | 1932: Eddie Tolan | 1936: Jesse Owens | 1948: Mel Patton | 1952: Andy Stanfield | 1956: Bobby Joe Morrow | 1960: Livio Berruti | 1964: Henry Carr | 1968: Tommie Smith | 1972: Valeri Borzov | 1976: Don Quarrie | 1980: Pietro Mennea | 1984: Carl Lewis | 1988: Joe DeLoach | 1992: Mike Marsh | 1996: Michael Johnson | 2000: Konstantinos Kenteris | 2004: Shawn Crawford | 2008: Usain Bolt | 2012: Usain Bolt | 2016: Usain Bolt | 2020: Andre De Grasse |
|
1934: Christiaan Berger | 1938: Martinus Osendarp | 1946: John Archer | 1950: Étienne Bally | 1954: Heinz Fütterer | 1958: Armin Hary | 1962: Claude Piquemal | 1966: Wiesław Maniak | 1969: Valeri Borzov | 1971: Valeri Borzov | 1974: Valeri Borzov | 1978: Pietro Mennea | 1982: Frank Emmelmann | 1986: Linford Christie | 1990: Linford Christie | 1994: Linford Christie | 1998: Darren Campbell | 2002: Francis Obikwelu | 2006: Francis Obikwelu | 2010: Christophe Lemaitre | 2012: Christophe Lemaitre | 2014: James Dasaolu | 2016: Churandy Martina | 2018: Zharnel Hughes | 2022: Marcell Jacobs |
|
1934: Christiaan Berger | 1938: Martinus Osendarp | 1946: Nikolai Karakulov | 1950: Brian Shenton | 1954: Heinz Fütterer | 1958: Manfred Germar | 1962: Owe Jonsson | 1966: Roger Bambuck | 1969: Philippe Clerc | 1971: Valeri Borzov | 1974: Pietro Mennea | 1978: Pietro Mennea | 1982: Olaf Prenzler | 1986: Vladimir Krylov | 1990: John Regis | 1994: Geir Moen | 1998: Doug Walker | 2002: Konstantínos Kentéris | 2006: Francis Obikwelu | 2010: Christophe Lemaitre | 2012: Churandy Martina | 2014: Adam Gemili | 2016: Bruno Hortelano | 2018: Ramil Quliyev | 2022: Zharnel Hughes |
1951:  Stefanos Petrakis1955: Luigi Gnocchi1959:  Abdoulaye Seye1963: Claude Piquemal |
1967: Charis Aivaliotis 1971:  Vasilis Papageorgopulos1975: Pietro Mennea1979: Pietro Mennea |
1983: Pierfrancesco Pavoni 1987: Stefano Tilli1991: Ezio Madonia1993: Aleksandros Terzian |
1997: Angelos Pavlakakis 2001: Aristotelis Gavelas2005:  Matic Osovnikar2009: Martial Mbandjock |
2013: Emmanuel Biron |
|
1951: |
1967: |
1983: |
1997: |
