Pieni kirja suurista hyveistä
Pieni kirja suurista hyveistä (ransk. Petit traité des grandes vertus) on ranskalaisen filosofin André Comte-Sponvillen teos vuodelta 1995. Teos käsittelee etiikkaa erityisesti yksittäisten hyveiden kannalta.[1] Kirja oli myyntimenestys ja teki Comte-Sponvillen tunnetuksi. Se sai Ranskan akatemian La Bruyere -palkinnon ja on käännetty useimmille eurooppalaisille kielille. Suomeksi kirja ilmestyi vuonna 2001 Basam Booksin kustantamana. Suomentaja Virpi Hämeen-Anttila on kirjoittanut teokseen jälkisanat.[2]
| Pieni kirja suurista hyveistä | |
|---|---|
| Petit traité des grandes vertus | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | André Comte-Sponville |
| Kieli | ranska |
| Genre | etiikka |
| Julkaistu | 1995 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Virpi Hämeen-Anttila |
| Kansitaiteilija | Jari Silvennoinen |
| Kustantaja | Basam Books |
| Julkaistu | 2001 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 383 |
| ISBN | 952-9842-40-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sisältö muokkaa
Comte-Sponvillen ajattelussa voi nähdä yhtymäkohtia muun muassa Michel Foucault’n ja Gilles Deleuzen ajatuksiin. Eniten häneen ovat kuitenkin vaikuttaneet vanhan ajan ajattelijat, erityisesti Aristoteles, Baruch Spinoza ja Michel de Montaigne. Comte-Sponville on ateisti ja materialisti, ja tässä hänen esikuviaan ovat Aristoteles, Lucretius ja Spinoza.[3] Comte-Sponvillen mukaan ihmisen minä on hänen ruumiinsa, ja ihmisen mieli on hänen muistinsa, historiansa. Comte-Sponvillen mukaan ihminen on osa luontoa, ja ihmisellä on moraalisia velvollisuuksia sitä kohtaan.
Comte-Sponvillen mukaan luonteenpiirre-etiikan, oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan etiikan ja yhteiskuntaetiikan välille ei ole järkevää vetää rajoja.[1] Hän arvostelee muun muassa Immanuel Kantin vetoamista ehdottomiin sääntöihin ja oletusta ajattomista arvoista. Moraali on historiallinen ilmiö, eikä sitä voi palauttaa tosiasioihin. Ehdotonta hyvää ei ole olemassa, mutta hyviä tekoja on. Hyveet voidaan määritellä määrättyyn luokkaan kuuluvien hyvien tekojen avulla. Hyve on hankittu kyky. Hyveitä tulee tavoitella, ja yksilöillä tulee olla ihanne, johon verrata tekojaan.[4]
Comte-Sponvillen mukaan moraalin alkuperä on monessa lähteessä, ja ihmisten tulisi yhdistää Charles Darwinin, Émile Durkheimin, Kantin ja buddhalaisuuden ajatukset ja ymmärtää, että moraalin ainesosat ovat luonto, yhteiskunta, järki ja myötätunto.[5] Comte-Sponvillen mielestä harhaluulojen elättäminen on ihmisen onnen tiellä. Viisas elää nykyhetkeä, toimii siinä ja iloitsee siitä, kuvailee suomentaja Comte-Sponvillen ajattelua.[6]
Hyvyys muodostuu Comte-Sponvillen mukaan hyvistä teoista ja eri hyveistä. Hän kannattaa Aristoteleen ajatusta hyveestä kohtuutena, keskitienä äärimmäisyyksien välillä. Hyveet ovat hyveitä vain kokonaisuuden osina. Kaikki hyveet eivät kuitenkaan ole yhtä arvokkaita. Toisaalta hyveiden väliset suhteet ovat monimutkaiset ja tilannekohtaiset. Vähäarvoisimpana hyveenä Comte-Sponville pitää kuitenkin hyvätapaisuutta, eräänlaista moraalin lapsiastetta, ja arvokkaimpana rakkautta. Hänen mielestään täydellinen rakkaus sulkee sisälleen kaikki muut hyveet: ”moraalia tarvitsemme vain kuin meiltä puuttuu rakkautta”.[7]
Hyvyys ja pahuus eivät ole ehdottomia käsitteitä. Paha muodostuu pahoista teoista, jotka johtuvat halusta valita paha. Itsekkyys on ihmisen väärä käsitys hänen omasta minästään, sen merkityksestä ja tuon minän tekojen perustelusta. Itsekkyys ja tietämättömyys liittyvät toisiinsa, ja pahuus on täten eräänlaista tietämättömyyttä. Pahuutta tulee vastustaa, mutta vastustuksessa ei saa olla mukana itsekkäitä tunteita, kuten vihaa ja katkeruutta.[8]
Yhteisöjen etiikka ei olennaisesti eroa yksilöetiikasta. Eri yhteisöjen ei tulisi ajaa itsekkäästi vain omaa etuaan, vaan valita moraalisesti oikea ratkaisu. Tärkeimpiä yhteisöllisiä hyveitä ovat myötätunto, suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus. Comte-Sponvillen mielestä politiikassa on kyse on keinoista, ei tavoitteista. Tavoitteet, kuten vapaus ja oikeudenmukaisuus, määrittelee moraali. Politiikan tehtävänä on toteuttaa valitut tavoitteet. Täten moraalin tulee aina kohtaa poliittista toimintaa ja päättämistä.[8]
Suomentaja toteaa kirjailijan ja perinteisen ranskalaisen filosofian tyyliin kuuluvan rönsyilyn ja retoriset kuviot, mutta Comte-Sponville pyrkii kuitenkin selkeään ajatteluun.[9]
Lähteet muokkaa
- Comte-Sponville, André: Pieni kirja suurista hyveistä. (Petit traité des grandes vertus, 1995.) Suomentanut Virpi Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-40-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Comte-Sponville 1995, s. 379, suomentajan jälkisanat.
- ↑ Comte-Sponville 1995, s. 377–383.
- ↑ Comte-Sponville 1995, s. 378 ja 380, suomentajan jälkisanat.
- ↑ Comte-Sponville 1995, s. 379–382, suomentajan jälkisanat.
- ↑ Comte-Sponville 1995, s. 380, suomentajan jälkisanat.
- ↑ Comte-Sponville 1995, s. 381, suomentajan jälkisanat.
- ↑ Comte-Sponville 1995, s. 381–382, suomentajan jälkisanat.
- ↑ a b Comte-Sponville 1995, s. 382, suomentajan jälkisanat.
- ↑ Comte-Sponville 1995, s. 383, suomentajan jälkisanat.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kilpeläinen, Tapani: Ce n’etait pas drôle d’garder mon self-control. Niin & näin 4/2003. (PDF)
- Kunnas, Tarmo: Rakkaus on suurin hyve. Yliopisto 11/2002. (Internet Archive)
- Lahdenperä, Johan: Hyveet tekevät meistä inhimillisiä ihmisiä. Helsingin sanomat 24.12.2001 (maksullinen).