Pianonviritys

Pianonviritys on pianonkielten kireyden hienosäätämistä siten, että säveltaajuus ja sointi saadaan halutunlaiseksi. Pianonvirittäjä on taidekäsityöammatti.

Pianonvirittäjä työssään

Viritys

Piano ja flyygeli viritetään tasavireisen viritysjärjestelmän mukaan niin, että ensin otetaan lähtöääni (yksiviivainen A-ääni 435-445 Hz) viritysmittarista tai ääniraudasta. Maailmanlaajuinen standardivire on 440 Hz, mutta esimerkiksi klassisessa musiikissa suositaan 442 Hz:ä tai korkeampia tasoja orkesterin muiden soittimien vireominaisuuksien takia. Nykyaikaiset pianot on rakennettu niin, että ne soivat hyvin taajuusalueella 435 - 445 Hz. Lähtöäänen paikalleen asettamisen jälkeen tehdään pianon keskialueelle temperointi eli jaetaan oktaavin sisällä olevat puolisävelaskeleet suhteellisesti täsmälleen saman suuruisiksi kuuntelemalla intervallien osasävelpriimien huojuntoja. Tasavireiseen temperointiin on olemassa monenlaisia matemaattisia jakokaavoja, mutta lopputulos on kuitenkin aina sama. Temperoinnin jälkeen edetään keskialueelta soittimen muihin oktaaveihin, kuunnellen intervallien suhteita, jotka temperointi määrää. Virityksen sydän onkin näin ollen sen tasavireinen temperointi.

Kuorojen (so. kielten, joihin yksi vasara lyö) "puhdistus" voidaan tehdä heti kuoron jo viritetyn äänen jälkeen tai aivan virityksen lopuksi, jos on käytetty kielten "vaimennusrättiä", joka jättää kuoroista aina yhden kielen vaimentamatta. Vaimennus tehdään yleensä koko keskialueelta basson yksittäisiin punottuihin kieliin asti (rätillä). Vaimennukseen käytetään myös mm. kumi-, huopa- tai muovikiiloja. Diskantin kuorot viritetään yleensä heti paikalleen. Kuorovirityksen ideana on, että yhden kuoron eli saman sävelen kielet viritetään samanlaisiksi.

Pianossa on keskimäärin noin 220 kieltä, riippuen pianon kielityksen konstruktioista, ja kielten kokonaisjännitys on noin 15 000 - 20 000 kiloa riippuen pianon koosta. Kuoroissa kielten määrä yleensä on keskialueella ja diskantissa kolme kieltä ja bassossa alaspäin mentäessä yksikielisiin asti kaksi kieltä.

Ammattilaiset

Ammattilaisella virittämiseen menee aikaa noin 1-3 tuntia. Virittäminen vaatii sen tekijältä hyvää sävelkorvaa, kädentaitoja, keskittymiskykyä ja viritystaidon jatkuvaa ylläpitämistä sekä sen kehittämistä. Suomessa pianonvirittäjiä kouluttaa ainoana oppilaitoksena Helsingin konservatorio. Koulutus on toisen asteen ammatillinen peruskoulutus, joka kestää 2,5 vuotta (180 osp). Näyttötutkintoon tähtäävä koulutus kestää noin 2 vuotta. Koulutuksessa perehdytään pääasiassa pianon viritykseen, pianon koneiston säätöön, koneiston huoltoon, korjaukseen sekä soitinrakennuksen historiaan kosketinsoittimien osalta. Suomen Pianonvirittäjät ry:n nettisivuilta löytyy kattava tietopaketti Helsingin Konservatorion antamasta pianonvirittäjäkoulutuksesta ja työnäytteestä, joka vaaditaan pianon virittämisessä vaadittavan ammattitaidon osoittamiseksi. Piano kannattaakin virityttää kyseisen yhdistyksen tehtävään hyväksymällä luotettavalla ammattilaisella.

Pianon koneiston säätö on myös toimenpide, jonka piano virittämisen lisäksi välillä vaatii. Viritysavaimen käyttö vaatii virittäjältä vuosien rutiinin hyvän avaintekniikan löytymiseen. Temperointikaavat ovat matemaattisia ja niitä täytyy osata soveltaa käytännön työhön. Käytäntö ja matemaattinen viritysteoria käyvät käsikädessä, vaikkakin käytäntö usein poikkeaa teoriasta pianon rakenteellisten ominaisuuksien vuoksi (lähinnä inharmonisuuden).

Katso myös

• Viritys (musiikki)
• Äänirauta

Aiheesta muualla

• Lyhyt artikkeli pianonvirityksestä (sisältää ääninäytteitä)^{[vanhentunut linkki]}