Wikipedia

Petteri Taalas

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri

Jukka Petteri Taalas (s. 3. heinäkuuta 1961 Helsinki)[1] on suomalainen meteorologi ja Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri kausilla 2016–19 ja 2020–23. Hän on toiminut Ilmatieteen laitoksen pääjohtajana vuodesta 2002 lähtien, paitsi vuosina 2005–2007 työskennellessään johtajana WMO:ssa.[2]

Petteri Taalas
Petteri Taalas vuonna 2023.
Petteri Taalas vuonna 2023.
Henkilötiedot
Koko nimi Jukka Petteri Taalas
Syntynyt3. heinäkuuta 1961 (ikä 62)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Ilmatieteen laitos
Tutkimusalue meteorologia

Elämä ja ura muokkaa

Taalas väitteli filosofian tohtoriksi meteorologiasta Helsingin yliopistossa vuonna 1993. Hän on toiminut Itä-Suomen yliopiston ympäristötieteiden dosenttina vuodesta 1998. Ilmatieteen laitoksella Taalas aloitti uransa vuonna 1985 ja työskenteli muun muassa tutkijana, projektipäällikkönä, tutkimuspäällikkönä ja vuodesta 2001 tutkimusprofessorina. Hänet valittiin laitoksen pääjohtajaksi lokakuussa 2002. Taalaksen tutkimustehtävät ovat käsitelleet muun muassa ilmanlaatua, otsoni- ja UV-tutkimusta, arktisen alueen globaalimuutosta sekä uuden sukupolven satelliittiohjelmien kehittämistä.[3] Taalas on johtanut useita Euroopan unionin, Euroopan avaruusjärjestön, EUMETSAT:n, Suomen Akatemian ja Tekesin rahoittamia ilmaston, ilmakemian, arktisen alueen ja Etelämantereen tutkimushankkeita.

Taalas on toiminut useissa neuvottelukunnissa. Hän on ollut Liikenneviraston neuvottelukunnan jäsen 2010–2013[4] ja Fortum Oyj:n sidosryhmien neuvottelukunnan jäsen vuodesta 2011[5] sekä hallituksen jäsen 2014–2016. Avaruusasiain neuvottelukunnan jäsen Taalas oli 2004–2007 ja 2010–2013. Arktisten asioiden neuvottelukunnassa hän toimi 2010–2015.[6] Lisäksi Taalas oli YK:n ilmastopaneelin Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja 2008[7]–2015. Ulkomaisia luottamustoimia ovat olleet muun muassa Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) hallintoneuvoston jäsenyys, EU:n tiedepaneelin varapuheenjohtajuus 1995-2002[8] ja Euroopan sääsatelliittijärjestö EUMETSAT:in hallintoneuvoston puheenjohtajuus 2010–2014.[7]

Taalas on kehittänyt Ilmatieteen laitosta sää- ja meriturvallisuusviranomaisena sekä kansainvälisesti korkeatasoisena asiantuntijalaitoksena sään, ilmaston, avaruustutkimuksen ja ilmanlaadun aloilla. Laitos valittiin julkisen sektorin parhaaksi päättäjille, toimittajille ja suurelle yleisölle erikseen tehdyissä tutkimuksissa 2005–2015.lähde? Ilmatieteen laitoksesta on kehittynyt alansa kansainvälisesti arvostettu toimija tieteessä ja palvelujen laadussa. Merentutkimuslaitoksen merien fysiikka fuusioitiin Taalaksen johdolla Ilmatieteen laitokseen 2009.

Taalas valittiin vuonna 2009 Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi[9] ja Teknisten tieteiden akatemian jäseneksi 2015. Hän toimi Itä-Suomen yliopiston hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana 2009–2015, jolloin Kuopion ja Joensuun yliopistot fuusioitiin ja uusi yliopisto aloitti julkisoikeudellisessa muodossa. Taalas on edistänyt aktiivisesti kansallisten osaamiskeskittymien synnyttämistä Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistojen sekä alan yritysten kanssa muun muassa useiden yhteisprofessuurien muodossa Helsingissä, Kuopiossa ja Sodankylässä.lähde?

Taalas valittiin YK:n Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeriksi 2015 selvälläkenen mukaan? äänten enemmistöllä. Järjestön 193 jäsenmaan yleiskokous valitsi Taalaksen jatkokaudelle 2020–2023 yksimielisesti. WMO on toteuttanut historiallisen uudistuksen Taalaksen johdolla. Uudistuksessa yksityissektorin yritykset otetaan mukaan WMO:n toimintaan ja tutkimuspohjaista toimintaa tehostetaan. WMO:n teknisten komissioiden määrä putoaa kahdeksasta kahteen. Kumppanuudet Maailmanpankin, UNDP:n, Green Climate Fundin, WHO:n, FAO:n, ICAO:n, IMO:n ja Unescon kanssa ovat entistä tärkeämmässä asemassa. Myös WMO:n sihteeristön toimintaa on tehostettu uudelleen organisoinnin ja uusien rekrytointien avulla.[10]

WMO:n asema ilmastonmuutoksen asiantuntijana on terävöitynyt Taalaksen kaudella, ja pääsihteeri António Guterres on valinnut Taalaksen YK:n Climate Principaliksi. Taalas johti muun muassa syyskuun 2019 Ilmastohuippukokouksen tiederyhmää. WMO on ollut perustamassa IPCC:tä, ja isännöi sen sihteeristöä Genevessä.[11] Taalas on tuonut ilmastotieteen faktoja esille useilla kansainvälisillä foorumeilla, ja pitää ilmastonmuutoksen torjuntaa ja siihen sopeutumista vuosisadan suurimpana haasteena. Hän kannattaa huolellisesti harkittuja toimia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi etenkin energiantuotannon, liikenteen, teollisuuden ja asumisen toimialoilla.lähde?

Kahden nelivuotisen pääsihteerikauden jälkeen Taalas palasi Suomen ilmatieteen laitoksen pääjohtajaksi vuonna 2024. Hänet nimitettiin myös Suomen pysyväksi edustajaksi WMO:ssa.[12]

Kritiikki muokkaa

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Taalaksen näkemykset tarvittavista ilmastotoimista, erityisesti Suomessa, eroavat useassa kohtaa muiden tutkijoiden johtopäätöksistä.[13] Hänen ulostulojaan on kritisoitu useaan otteeseen.[14][15][16]

Yksityiselämä muokkaa

Taalas on naimisissa ja hänellä on viisi lasta. Hän on sotilasarvoltaan kapteeniluutnantti.[1] Taalas on palkittu muun muassa Saksan, Kreikan ja Suomen presidenttien myöntämillä korkeilla arvomerkeillä. Hänet on kutsuttu Intian TERI-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kunniatohtoreiksi. Hänet valittiin vuoden ulkosuomalaiseksi 2019 ja Helsingin yliopiston vuoden alumniksi 2011.[3] Valitut Palat nimitti Taalaksen vuoden eurooppalaiseksi 2021 ansioistaan ilmastotietoisuuden viestijänä.[17]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 900. Otava, 2014.
  2. ↑ Petteri Taalas valittu Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeriksi 4.6.2015. Ilmatieteen laitos. Viitattu 24.10.2016.
  3. ↑ a b Petteri Taalas Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaksi 23.10.2002. Ilmatieteen laitos. Viitattu 24.10.2016.
  4. ↑ Liikenneviraston neuvottelukunnan asettaminen 15.4.2010. Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 13.11.2021. Viitattu 13.11.2021.
  5. ↑ Fortumille sidosryhmien neuvottelukunta 29.4.2011. Fortum. Viitattu 13.11.2021.
  6. ↑ Arktisten asioiden neuvottelukunta hare.vn.fi. Arkistoitu 4.2.2015. Viitattu 4.2.2015.
  7. ↑ a b CV Petteri Taalas (Arkistoitu sivu) Ilmatieteen laitos. Arkistoitu 25.10.2016. Viitattu 13.11.2021.
  8. ↑ Petteri Taalas tuo paneeliin ilmakehäasiantuntemusta ja globaalia näkökulmaa Ilmastopaneeli. Arkistoitu 4.2.2015. Viitattu 4.2.2015.
  9. ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian kotimaiset jäsenet 13.10.2021 (päivitetty). Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 13.11.2021.
  10. ↑ Jaakko Kiander Itä-Suomen yliopiston hallitukseen Itä-Suomen yliopisto. Arkistoitu 25.10.2016. Viitattu 24.10.2016.
  11. ↑ Nina Chestney: Rapid, unprecedented change needed to halt global warming - U.N U.S.. Viitattu 8.11.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Ilmatieteen laitoksen johtajaksi palannut Petteri Taalas määrättiin Suomen pysyväksi edustajaksi WMO:hon Lentoposti. 25.01.2024. Viitattu 26.1.2024.
  13. ↑ Halmeenpää, Hanna; Veistola, Tapani: AVOIN KIRJE MAAILMAN ILMATIETEEN JÄRJESTÖLLE (WMO), 21.4.2023 Suomen luonnonsuojeluliiton verkkosivut. 27.4.2023. Viitattu 4.8.2023.
  14. ↑ Ilmastotutkijan vastuu bios.fi. 13.3.2019. Viitattu 4.8.2023.
  15. ↑ Petteri Taalaksen virheelliset väestönäkemykset bios.fi. 31.3.2023. Viitattu 4.8.2023.
  16. ↑ Saarela, Inka: Petteri Taalas kommentoi helleaaltoa ja suututti tiedeyhteisön – ”Kun kuulen sen, tulen hieman hulluksi”, sanoo professori CNN:llä Kauppalehti. 21.7.2023. Viitattu 4.6.2023.
  17. ↑ Valitut Palat valitsi Vuoden eurooppalaiseksi suomalaisen ilmastoasiantuntijan Yle Uutiset. Viitattu 6.2.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Petteri_Taalas&oldid=22140574”