Wikipedia

Petokärpäset

kaksisiipisten lahkoon kuuluva hyönteisten heimo

Petokärpäset (Asilidae) on kärpästen heimo. Petokärpäsiä on maailmanlaajuisesti 5500 lajia.[2] Suomessa eri lajeja elää hieman yli 30[3]. Heimon nimi johtuu kärpästen elintavasta, mutta muita hyönteisiä saalistavia kärpäslajeja on myös muissa kärpäsheimoissa, kuten tanhukärpäsissä ja sukaskärpäsiin kuuluvan Coenosia-suvun lajit.

Petokärpäset
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Osalahko: Muscomorpha
Yläheimo: Asiloidea
Heimo: Petokärpäset
Asilidae
Latreille, 1802
Alaheimot[1]
Katso myös

  Petokärpäset Wikispeciesissä
  Petokärpäset Commonsissa

Ulkonäkö muokkaa

Petokärpäset ovat hyvin vaihtelevia ulkonäöltään, toiset ovat tanakoita ja hyvin karvaisia, toiset hentoja ja karvattomia. Naama on kuitenkin yleensä karvainen. Niillä on leveä eturuumis ja suippeneva takaruumis. Kärpästen joukossa ne ovat keskisuuria tai suuria. Päässä on suora ja kova imukärsä, jolla ne puhkaisevat saaliinsa ihon. Tuntosarvissa on kolme osaa, joista viimeinen on pidentynyt. Kahden verkkosilmän välisessä syvennyksessä on kolme pistesilmää.[4][2]

Mimikry on petokärpäsillä yleistä. Etenkin kookkaat palokärpäset pyrkivät värityksellään jäljittelemään myrkkypistiäisiä, jolloin linnut ja muut saalistajat karttavat niitä.[3]

Ravinto muokkaa

Aikuiset syövät saalistamiaan hyönteisiä. Lajista riippuen saalistuksen pääpaino saattaa olla lentävissä tai kävellen liikkuvissa hyönteisissä. Ne syövät lähes kaikkia pikkuötököitä, joskus jopa omia lajitovereitaan, ja osa lajeista kelpuuttaa myös itseään kookkaampia saaliita.[3] Petokärpäsen imukärsä on kehittynyt suoraksi ja kovaksi saaliin panssarin puhkaisemiseksi. Napattuaan saalishyönteisen petokärpänen ruiskuttaa siihen neurotoksisia peptidejä, jotka lamauttavat kookkaatkin saaliseläimet välittömästi, sekä ruuansulatusentsyymejä, jotka liuottavat saaliin kudokset.[3] Petokärpästen toukat ovat vapaasti liikkuvia petoja, jotka syövät toisia hyönteisiä sekä niiden toukkia ja munia.[5][4][2]

Elinympäristö ja -tavat muokkaa

Petokärpäset elävät monenlaisissa ympäristöissä; kosteissa niitty-ympäristöissä, kuivilla ja hiekkaisilla alueilla tai metsän reunalla. Useimmat suomalaiset lajit ovat sidoksissa avoimiin elinympäristöihin, kuten hiekkamaihin, ketoihin, rantoihin ja metsäpaloaukioihin[3]. Naarat munivat hiekkaan, maahan tai kasvillisuuteen. Useimpien lajien toukat elävät maassa, mutta erityisesti palokärpästoukat elävät kuolleessa puussa muiden hyönteistoukkien kovertamissa käytävissä.[2][3]

Petokärpäset ovat generalistipetoja, joilla ei tiedetä olevan ainakaan merkittävää erikoistumista tiettyihin saalislajeihin. Mahdolliset preferenssit syntynevät siitä, mitä hyönteisiä kyseisessä elinympäristössä sattuu esiintymään runsaasti.[3]

Useimmat petokärpäslajit saalistavat väijymällä tähystyspaikalla sopivaa saalista. Niillä on varsin hyvä näköaisti, palokärpäset voivat havaita saalishyönteisen jopa 10 metrin päästä. Toiset, kuten korsipetokärpäset, lentelevät rauhallisesti kasvillisuuden seassa saalista etsimässä. Usein saalistukseen liittyy koeiskuja, joiden jälkeen kärpänen palaa takaisin samalle tähystyspaikalle. Useimmat petokärpäset voivat napata saaliin kiinni suoraan ilmasta. Etummainen raajapari on monilla lajeilla pitkä ja niissä on jäykkiä karvoja, jotka auttavat saaliin kiinnipitämisessä. Parittelunhaluiset koiraat voivat pyydystää naaraita samalla tavalla.[4][2]

Petokärpäsillä ei yleensä ole erityisiä kosiorituaaleja, mutta usein koiras valtaa itselleen pienen reviirin, jolta se ajaa toiset koiraat pois. Joskus naaras saattaa liehitellä löytämäänsä koirasta, mutta yleensä koiras odottelee tähystyspaikalla, sieppaa ohilentävän naaraan ja parittelee sen kanssa. Parittelu voi kestää useita tunteja ja kärpäset voivat tarvittaessa lentää sen aikana.[3]

Suomen lajeja muokkaa

Suomesta on tavattu vuoteen 2022 mennessä 38 petokärpäsen heimoon kuuluvaa lajia[3]. Vuoden 2019 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa näistä kahdeksalla oli varsinainen uhanalaisuusluokitus (CR, EN tai VU) ja neljä katsottiin silmälläpidettäviksi (NT). Kolmea lajia pidetään Suomen alueelta hävinneinä (RE) ja yhtä uhanalaisarvioinnin kannalta puutteellisesti tunnettuna (DD)[6]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Fauna Europaea: Asilidae. Viitattu 3.9.2012
  2. ↑ a b c d e Field Guides: Asilidae (Robber flies) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b c d e f g h i Jaakko Pohjoismäki, Antti Haarto & Iiro Kakko: Suomen petokärpäset sukulaisineen – Opaskirja lajien määrittämiseen, biologiaan ja uhanalaisuuteen. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale oy, 2023. ISBN 978-952-68504-4-3. s. 7, 9–10, 19–28, 73–151
  4. ↑ a b c Laine 2000: 348
  5. ↑ Maailman eläimet: 96
  6. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): ”Kärpäset”, Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 532–548. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.11.2023).

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Petokärpäset&oldid=22015271”