Peter Debye
Petrus Josephus Wilhelmus Debije (24. maaliskuuta, 1884 – 2. marraskuuta, 1966) oli Nobel-palkittu alankomaalainen fysikaalinen kemisti. Hän vaihtoi nimensä myöhemmin muotoon Peter Joseph William Debye.
| Peter Debye | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1884 Maastricht, Alankomaat |
| Kuollut | 2. marraskuuta, 1966 Ithaka, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Alankomaalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
RWTH Aachen Münchenin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Arnold Sommerfeld |
| Instituutti |
Zürichin yliopisto (1911–12) Utrechtin yliopisto (1912–14) Göttingenin yliopisto (1914–20) ETH Zürich (1920–27) Leipzigin yliopisto (1927–34) Berliinin yliopisto Cornellin yliopisto (1940–50) |
| Oppilaat |
Lars Onsager Paul Scherrer George K. Fraenkel |
| Tutkimusalue | Kemia, fysiikka |
| Tunnetut työt |
Fysikaalisen kemian tutkimus Debye–Hückel-yhtälö |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1936) |
Peter Debye teki ensimmäisen merkittävän tieteellisen työnsä 1912 soveltaessaan dipolimomentin käsitettä epäsymmetristen molekyylien varausjakauman kuvaamiseen. Samana vuonna hän onnistui myös laajentamaan Albert Einsteinin teoriaa ominaislämpökapasiteetista mataliin lämpötiloihin lisäämällä siihen matalataajuiset fononit (Debyen malli). Vuonna 1913 Debye laajensi Niels Bohrin teoriaa atomimallista lisäämällä siihen elliptiset orbitaalit. Saman idean tosin esitti myös Arnold Sommerfeld.
Vuosina 1914–1915 Peter Debye laski yhdessä Paul Scherrerin kanssa lämpötilan vaikutuksen röntgendiffraktiokuvioihin. Myöhemmin Ivar Waller[1] täydensi työtä, joten kiteen lämpöliikkeen vaikutusta röntgendiffraktiokuvioon kuvaava Debyen ja Wallerin tekijä nimettiin heidän mukaansa. Hän myös kehitti teorian, joka selitti Comptonin ilmiön, missä röntgensäteilyn energia muuttuu, kun se vuorovaikuttaa elektronin kanssa.
Yhdessä assistenttinsa Erich Hückelin kanssa Debye paransi Svante Arrheniuksen teoriaa sähköjohtavuudesta elektrolyyttisissä liuoksissa (Debyen ja Hückelin yhtälö).
Vuonna 1936 Peter Debyelle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto[2] hänen työstään molekyylien rakenteen selvittämisessä (dipolimomentti ja röntgendiffraktio).
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peter Debye Wikimedia Commonsissa
