Peter A. Diamond
Peter Arthur Diamond[1] (s. 29. huhtikuuta 1940 New York, New York, Yhdysvallat[2]) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja Massachusetts Institute of Technologyn taloustieteen professori. Diamond palkittiin vuonna 2010 Nobelin taloustieteen palkinnolla yhdessä Dale T. Mortensenin ja Christopher A. Pissaridesin kanssa työmarkkina-analyysista.[3][4]
| Peter A. Diamond | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1940 |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Massachusetts Institute of Technology Yalen yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Robert Solow |
| Instituutti |
Massachusetts Institute of Technology Kalifornian yliopisto, Berkeley |
| Tutkimusalue | Poliittinen talous, Hyvinvointitaloustiede ja käyttäytymistaloustiede |
| Tunnetut työt | työmarkkina-analyysi |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto (2010) |
Diamond on yhdessä muiden Nobel-palkittujen kanssa kehittänyt etsintäteoriaa ja kohtaantoteoriaa sekä niihin liittyvää kitkatyöttömyyttä.[5]
Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ehdotti Diamondia keväällä 2010 maan keskuspankin Federal Reserven johtokuntaan, mutta senaatti hylkäsi esityksen tiettävästi siksi, että piti häntä kokemattomana kansantalouden toiminnan analysoinnissa. Diamond on kuitenkin ollut MIT:ssä nykyisen johtajan Ben Bernanken opettaja.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Peter Arthur Diamond, Mathematics Genealogy Project, viitattu 24.1.2018
- ↑ Peter A. Diamond, Nobelprize.org, viitattu 24.1.2019
- ↑ Olavi Koistinen: Työmarkkinoiden tuntijat saivat talouden Nobelin (Archive.org vanhentuneen tilalle) 11.10.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 11.10.2010.
- ↑ Taloustieteen Nobel jaetaan kolmen tutkijan kesken 11.10.2010. Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2010.
- ↑ Kolmikko nappasi Nobelin työttömyystutkimuksella, Uusisuomi.fi, 11.10.2010, viitattu, 12.10.2010
- ↑ Talouden Nobel annettiin työttömyyden tuntijoille, Helsingin Sanomat 12.10.2010 s. B 5
Aiheesta muualla muokkaa
- Saku Aura: Peter Diamond – vuoden 2010 taloustieteen nobelisti. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2011, 107(1). vsk, s. 93-98. Artikkelin verkkoversio.