Persialaisia kirjeitä

Persialaisia kirjeitä (Persialaiskirjeitä) (ransk. Lettres persanes) on Montesquieun tunnetuimpia teoksia. Se on julkaistu vuonna 1721. Kirjassa kuvataan kahden persialaisruhtinaan kuvitteellista kiertomatkaa Euroopassa, jossa he kummastelevat eurooppalaisen yhteiskunnan outouksia. Teoksen pilkka kohdistuu erityisesti paaviin ja yksinvaltaan.

Teoksen vuoden 1754 painoksen nimiölehti.

Kirjailija suojeli itseään julkaisemalla ensimmäisen painoksen nimettömänä ja väittämällä, että kirjan tekstit ovat persialaisten toisilleen lähettämiä kirjeitä: “He näyttivät minulle kirjeensä ja minä jäljensin ne.” [1] Tarinan mukaan kirjoittajat, persialaiset ylimykset Usbek ja Rica halusivat tutustua Ludvig XIV:n ajan Ranskaan ja kuvasivat maata kotimaahansa lähetetyissä kirjeissä. Vastauskirjeissä kuvattiin puolestaan haaremielämää Persiassa. Persialaisten valitseminen kirjeiden “kirjoittajiksi” johtuu useasta seikasta. Esimerkiksi Antoine Galland oli vuonna 1708 ranskantanut Tuhannen ja yhden yön tarinat ja Persian olot olivat nousseet vuonna 1715 esille erään kopeasti käyttäytyneen Persian lähettilään aiheuttaman kohun takia. Kirjemuotoisen teoksen idean Montesquieu saattoi saada Charles Rivière Dufresnyn vuonna 1707 julkaisemasta humoristisesta teoksesta, jossa kuvattiin thaimaalaisen henkilön vierailua Ranskassa.[2]

Teoksesta tuli hyvin suosittu. Kirjakauppiaat pyysivät, että kirjailija tekisi sille jatko-osia. Niitä ei tullut, mutta muut kirjailijat tekivät vastaavanlaisia kirjeromaaneja toisista kaukomaista.[3]

Yksi laajasti käsitelty kirjeiden aihe oli väestökysymys. Pohdittiin, miksi väkiluku joissakin maissa pienenee. Syiksi mainitaan esimerkiksi itämaiden veltostuttava moniavioisuus, länsimaiden ehdoton yksiavioisuus, itämaiden eunukkilaitos ja länsimaiden munkkilaitos, jotka ankarasti tuomitaan. Laajasti käsitellään myös Ranskassa vallinnutta itsevaltiutta. Sen vastapainoksi kirjeet esittävät tasavallan, jonka perusvoimia ovat hyve ja itsevaltiuden pelkääminen. Myöhemmässä pääteoksessaan Lakien hengessä Montesquieu esitti täsmällisen vallanjako-opin (1748), joka kirjeissä on jo hahmoteltuna. [4]

Lähteet muokkaa

  • Montesquieu: Persialaisia kirjeitä. (Lettres persanes, 1721.) Suomentanut ja johdannolla sekä selityksillä varustanut J. V. Lehtonen. 3. painos (1. painos: Kariston klassillinen kirjasto 10. Karisto, 1919). Hämeenlinna: Karisto, 1988. ISBN 951-23-2593-4.

Viitteet muokkaa

  1. Persialaisia kirjeitä, s. 27–29. Kirjailijan esipuhe 1721.
  2. Persialaisia kirjeitä, s. 7–8.
  3. Persialaisia kirjeitä, s. 24. Vuoden 1754 esipuhe.
  4. Persialaisia kirjeitä, s. 10–12., Kirjenumerot 63, 90 ja 113–123.