Periferia
Periferia eli syrjäseutu tarkoittaa maantieteessä maailman alueita, jotka ovat syrjäisiä, vaikeasti tavoitettavia, köyhiä, ja kehittymättömiä. Niille on leimallista alhainen väentiheys, huono infrastruktuuri ja huono saavutettavuus joko sijaintinsa tai luonnonolojensa kannalta. Periferioiden talous ja teollisuus ovat heikosti kehittyneitä ja ne ovat riippuvaisia ydinalueista. Usein ne tuottavat ydinalueille raaka-aineita, kuten maataloustuotteita, puuta, mineraaleja tai öljyä.[1]
Maailman periferia-alueita ovat esimerkiksi Saharan aavikko, Sahel, valtaosa muuta Afrikkaa, Australian aavikot, Amazonian sademetsäalue, Himalaja, Siperia ja Arktis.[1]
Maantieteilijä Sami Moision mukaan Suomi oli vielä 1920–1930-luvuilla autonomian ajan peruina jakautunut selkeästi ydin- ja periferia-alueeseen. Norjalaisen yhteiskuntatieteilijä Stein Rokkanin mukaan juuri tällaisen keskus- ja periferiavastakkainasettelun ylittäminen oli tärkeää yhtenäisvaltioiden kehitykselle kansallisiksi kokonaisuuksiksi, joissa vallankäyttö oli tehokasta ja yhteiskunta vakaa. Suomessa tämän ydin–periferia-asetelman murtuminen käynnistyi Sami Moision mukaan vasta toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kakko, Kenno, Tyrväinen & Fabritius: Lukion maantiede 1–2, s. 90. Otava, 2010.
- ↑ Moisio, Sami: Valtio, alue, politiikka. Suomen tilasuhteiden sääntely toisesta maailmansodasta nykypäivään, s. 69. Tampere: Vastapaino, 2012. ISBN 978-951-768-386-9 (painettu) ISBN 978-951-768-364-7 (verkkojulkaisu EPUB).