Wikipedia

Perämoottori

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Lähdeviitteet puuttuvat suurimmasta osasta tekstiä

Perämoottori eli ulkolaitamoottori[1] on veneen perään kiinnitetty moottorin ja potkurin yhdistelmä, joka kääntyvänä toimii myös venettä ohjaavana peräsimenä. Perämoottorien tehohaarukka on hyvin laaja muutamasta kilowatista satoihin kilowatteihin. Pienimmissä perämoottoreissa polttoainesäiliö on moottorin kopan sisäpuolella ja moottori on täysin toimiva ilman mitään liitäntöjä veneeseen. Ohjaus tapahtuu moottoriin kiinnitetyllä tangolla, jossa yleensä on moottoripyörän kierrettävän kaasukahvan tapaan toimiva tehonsäätö. Suurissa perämoottoreissa polttoaine otetaan veneessä sijaitsevasta polttoainesäiliöstä ja ohjaus sekä tehonsäätö tapahtuvat ohjauspulpetissa olevasta kaukokäyttölaitteesta ja ruorista. Perämoottorin jäähdytys perustuu usein meri- tai järviveden viileyden hyväksikäyttöön tai jäähdytys hoidetaan sylinterin rivoituksella eli ilmavirralla (kts. viereinen kuva). Moottoreista on yleensä saatavilla pitkällä ja lyhyellä rikillä varustetut versiot. Rikin pituus valitaan sen mukaan miten kaukana vedenpinta on kiinnityskohdasta.

Hondan valmistama perämoottori, nelitahtinen BF225.
Perämoottori veneeseen kiinnitettynä.

Kaksitahtinen perämoottori muokkaa

Perämoottoreista valtaosa on aiemmin ollut kaksitahtisia ottomoottoreita. Niiden etuna on keveys ja rakenteen yksinkertaisuus.[2] Myös ohjattavuuden kannalta perämoottorin kevyt paino on eduksi, etenkin pienissä veneissä, joissa kuljettaja istuu aivan veneen perässä. Kaksitahtimoottorin haittapuolina ovat suuri polttoaineenkulutus, melu ja päästöt.[3]

Vuonna 2007 voimaan tulleet uudet EU-päästömääräykset lopettivat perinteisten uusien kaksitahtimoottoreiden myynnin Euroopan unionissa. Valmistajat ovat kehittäneet päästörajojen tiukentuessa ja tekniikan edistyttyä suorasuihkutukseen perustuvia moottoreita kuten Tohatsu TLDI, Mercury Optimax ja Evinrude E-TEC, joiden päästöt ja polttoaineenkulutus ovat verrattavissa nelitahtisiin perämoottoreihin. Näitä moottoreita ei kuitenkaan ole saatavilla pienimmissä teholuokissa.

Nelitahtinen perämoottori muokkaa

Nelitahtisia perämoottoreita alkoi ilmaantua laajemmassa mittakaavassa markkinoille varsin myöhään. Nykyään nelitahtisia moottoreita saa jokaiselta valmistajalta. Nelitahtisen etuja ovat kaksitahtimoottoria pienempi polttoaineenkulutus, vähäisemmät päästöt ja miellyttävä käyntiääni. Haittana ovat suuri paino ja rakenteen monimutkaisuus.

Nelitahtiset perämoottorit ovat moottoritekniikaltaan kehittyneempiä kuin sisäperämoottori. Perinteisesti perämoottorit ovat olleet vapaasti hengittäviä, mutta Mercury on aloittanut ahdettujen nelitahtisten Verado-perämoottoreiden tuotannon tehokkaimpien moottoreiden kokoluokissa. Nelitahtisia perämoottoreita on saatavissa hyvin laajalla tehoskaalalla: noin 2 hv - 600 hv.

Dieselperämoottori muokkaa

Dieselmoottorin suuri paino verrattuna nelitahtiseenkin ottomoottoriin on rajoittanut näiden moottorien käyttöä perämoottoreissa. Diesel on hyvin harvinainen moottorityyppi perämoottoreissa. Tunnetut bensiiniperämoottorien valmistajat eivät valmista dieselperämoottoreita. Tunnettu dieselsisämoottorien valmistaja Yanmar tekee myös perämoottoreita. Jotkut venekerhot käyttävät näitä perämoottoreita työveneissään, koska dieselmoottori antaa pienillä kierroksilla kovemman väännön ja siis paremman hinaustehon kuin bensiinimoottori.

Sähköperämoottori muokkaa

Sähköperämoottori on akkukäyttöinen, pääasiassa pieniin soutu- ja kumiveneisiin sekä uisteluun[4] tarkoitettu sähkötoiminen perämoottori. Sähköperämoottorin etuina ovat hiljainen toiminta-ääni ja ympäristöystävällisyys. Akkuratkaisuja sähköperämoottoreissa on erilaisia, irrotettavasta integroidusta litiumakusta irralliseen lyijyakkuun perustuviin ratkaisuihin.[5]

Käyttö muokkaa

Pieniä perämoottoreita käytetään mm. soutuveneissä ja kanooteissa. Keskitehoisia käytetään HT-, kalastus ja retkeilyveneissä. HT-vene (hard top) on puolikatettu kovakattoinen keulakannellinen vene, jossa ei yleensä ole väliseinää kajuutan ja avotilan välillä. Suuritehoiset moottorit tai jopa kaksi moottoria ovat käytössä joissakin matkaveneissä, kovapohjaisissa kellukeveneissä (RIB, rigid inflatable boat) ja eräissä kalastusvenemalleissa.

Perämoottoreita valmistetaan eri pituisia eri käyttötarkoituksiin. Moottoreiden pituudet on vakioitu kolmeen eri peruspituuteen, ns. rikipituuteen. Rikipituus mitataan moottorin kiinnityskorvakkeen perälaudan yläreunaa vasten lepäävästä pinnasta potkurin yläpuolella olevaan ventilaationestolevyyn. Lyhytrikisen moottorin riki on 15 tuumaa (38 cm), pitkärikisen 20 tuumaa (51 cm) ja erikoispitkärikisen 25 tuumaa (64 cm) pitkä [6]. Oikea rikipituus vastaa veneen perälaudan korkeutta suhteessa veneen pohjan virtaukseen. Veneen suunnittelija/valmistaja määrittelee sopivan moottoripituuden. Väärän pituista moottoria käytettäessä moottorin potkuri ja runko asettuvat veteen suunnitellusta poikkeavalla tavalla aiheuttaen ylimääräistä polttoaineen kulutusta ja/tai epävakaata ajokäyttäytymistä.

Valmistajia muokkaa

Perämoottoreiden uranuurtaja oli norjalaissukuisen Ole Evinruden Yhdysvaltoihin vuonna 1906 perustama Evinrude, jonka emoyhtiö Outboard Marine Corporation (OMC) omisti 1930-luvulta lähtien myös Johnson-merkin ja kasvoi maailman suurimmaksi alallaan. OMC:llä oli 1970-luvun lopussa tuotantoa myös Euroopassa, ja Suomessa sillä oli oma maahantuontiyhtiö Suomen Outboard Marine Oy[7]. OMC teki konkurssin 2001, ja Evinrude- ja Johnson-merkit osti kanadalainen Bombardier, josta 2003 irtaantunut Bombardier Recreational Products (BRP) kuitenkin lopetti Johnson-merkin 2007 ja Evinruden 2020.[8][9][10]

Perinteisten amerikkalaismerkkien häviämisen aiheutti perämoottorien kysynnän yleinen pieneneminen sekä 1990-luvulta alkanut luotettavien nelitahtiperämoottoreiden voittokulku, jota johtivat yhdysvaltalaisen Mercury Marinen lisäksi japanilaiset Honda, Suzuki ja Yamaha.[10]

Pieniä kaksitahtisia perämoottoreita valmisti 1930-luvulta 1990-luvulle englantilainen British Seagull[11]. Ruotsalaisia perämoottorivalmistajia ovat olleet Archimedes ja Penta (sittemmin Archimedes-Penta, nyk. Volvo Penta) sekä mopoista ja polkupyöristäkin tunnetut Monark ja Crescent.

Suomessa valmistettiin 1920-luvun alussa vesijäähdytteistä Aveko-ulkolaitamoottoria ja 1930-luvulla Ernst Pohjanpalon Ares-moottoreita. Rosenlewin Porin Konepaja teki vuodesta 1938 Nopsa-perämoottoreita, joita sotien jälkeen jatkoi Saurio Helsingin Herttoniemessä parin vuoden ajan. 1950-luvun puolivälissä valmistettiin ruotsalaista Aldell-perämoottoria lisenssillä Kristiinankaupungissa. Noihin aikoihin Suomessa oli Euroopan eniten perämoottoreita asukkaita kohden. Valmet valmisti perämoottoreita vuosina 1959–1979 nimellä Terhi, ja Korpivaara vei niitä ulkomaille nimellä Tern. Muita Suomenkin markkinoilla myytyjä perämoottorimerkkejä ovat olleet Carniti, Chrysler, Clinton, Jupiter, Mariner, Martin, McCulloch, Selva, Tohatsu, Waterman Porto, West Bend ja Zündapp.[12][13][7][1][14][15][16][17][18][19]

Tunnettu kiinalainen valmistaja on Parsun, jonka moottoreita myydään euroopassa kauppanimillä Sail ja SeaKing. Ne ovat japanilaisen Yamahan kopioita.[20]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b ruots. utombordsmotor, engl. outboard motor, Venemoottorit. Tekniikan Maailma, 1954, nro 2, s. 46. Näköislehti (maksullinen).
  2. ↑ http://science.howstuffworks.com/transport/engines-equipment/two-stroke1.htm science.howstuffworks.com. Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
  3. ↑ How Two-stroke Engines Work science.howstuffworks.com. Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Jani Himanko: Se parempi uistelumoottori Kireitä siimoja. Arkistoitu 18.12.2021. Viitattu 18.12.2021.
  5. ↑ Klaus Salkola: Mihin kelpaa sähköperämoottori? (testi 419) Kippari, 2007, nro 8, s. 66-69. Yhtyneet Kuvalehdet. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 28.5.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Long Shaft, Extra Long Shaft, and Short Shaft Outboard Motors smalloutboards.com. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
  7. ↑ a b Salmi, Jussi: Merkit karsiutuvat yhä perämoottorikaupassa. Helsingin Sanomat, 6.2.1979, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
  8. ↑ Hiiro, Jukka: Evinrude-perämoottorien yli satavuotinen tarina päättyy. Vene-lehti, 28.05.2020. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.12.2021.
  9. ↑ Pollard, Garland: Goodbye Evinrude. Goodbye Middle Class Boating Brandland USA. 7.6.2020. Viitattu 18.12.2021.
  10. ↑ a b Plueddeman, Charles: The Outboard Expert: Johnson Outboards Fading Fast Boats.com. 12.4.2007. Viitattu 18.12.2021.
  11. ↑ Virtanen, Juha: Klassikko: British Seagull – Maailman paras brittimoottori Kippari. 31.7.2020. Viitattu 26.9.2022.
  12. ↑ Juhani Linnoinen, Katto pois! 40 vuotta suomalaisessa ajoneuvoteollisuudessa. (toim.) Anssi Siukosaari, Uusikaupunki: Newprint Oy, 2000.
  13. ↑ TM koeajaa: Terhi 4. Tekniikan Maailma, 1963, nro 7, s. 42. Näköislehti (maksullinen).
  14. ↑ Viitoset vertailussa – tehot kateissa. Tekniikan Maailma, 1972, nro 10, s. 74–80. Näköislehti (maksullinen).
  15. ↑ Juurikkala, Jussi: West Bend -perämoottorit. Tekniikan Maailma, 1962, nro 3, s. 48. Näköislehti (maksullinen).
  16. ↑ Laveri, Harri ym.: Mustat hevoset ovat väkevät. Tekniikan Maailma, 1975, nro 7, s. 83–88. Näköislehti (maksullinen).
  17. ↑ Murto, Matti ym.: Italian auringosta Pohjolan pakkasiin. Tekniikan Maailma, 1970, nro 6, s. 73–. Näköislehti (maksullinen).
  18. ↑ Lindén, Lasse ym.: 40 hevosvoiman perämoottorit vertailussa. Vene-lehti, 6.3.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.12.2021.
  19. ↑ Hillo, Hannu: ”Veneensuunnittelijoita ja veneveistämöitä”, Navis Fennica. Suomen merenkulun historia, osa 4: Meren aalloilla ja sisävesillä, s. 230–234. WSOY, 1995.
  20. ↑ Vesa Leppä: Kiinalainen perämoottori ensitestissä (Teksti kipparilehti.fi) Nettivene. 6.2.2007. Alma. Viitattu 1.10.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perämoottori&oldid=22025460”