Pentti Kokkonen

suomalainen mäkihyppääjä

Pentti Juhani Kokkonen (s. 15. joulukuuta 1955 Jämsä) on suomalainen mäkihyppääjä ja mäkihyppyvalmentaja. Hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon ja kaksi joukkuekilpailun maailmanmestaruutta. Koulutukseltaan Kokkonen on liikunnanohjaaja.[1]

Pentti Kokkonen
Henkilötiedot
Syntynyt15. joulukuuta 1955 (ikä 68)
Jämsä
Kansalaisuus  Suomi
Uran tiedot
Laji mäkihyppy
Seura Kaipolan Vire
Lahden Hiihtoseura
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten mäkihyppy
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Engelberg 1984 joukkuekilpailu
Kultaa Kultaa Seefeld 1985 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Oslo 1982 joukkuemäki

Kilpailu-ura muokkaa

Kokkonen voitti Keski-Euroopan mäkiviikon kaudella 1978–1979. Tällöin hän oli mäkiviikon kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa kolmas mutta voitti kaksi seuraavaa osakilpailua.[1][2] Kokkonen oli voittamassa joukkuemäen MM-kultaa vuosina 1984 ja 1985. Oslon MM-kisoista 1982 tuli joukkuepronssia. Henkilökohtaisissa kilpailuissa Kokkonen oli MM-tasolla parhaimmillaan viides Lahden MM-kisojen 1978 normaalimäessä, kuudes Oslon MM-kisojen 1982 suurmäessä ja kahdeksas Seefeldin MM-kisojen 1985 suurmäessä. Kokkonen osallistui kaksiin olympialaisiin (1980 ja 1984). Paras sijoitus oli Lake Placidin 1980 normaalimäen viides tila. SM-tasolta Kokkosella on kaksi mestaruutta suurmäestä (1978 ja 1979), yksi normaalimäestä (1985) sekä neljä joukkuemäestä (1980, 1981, 1984, 1985).[1]

Seuratasolla Kokkonen edusti Kaipolan Virettä ja huippuvuosinaan Lahden Hiihtoseuraa.[1]

Valmentajana muokkaa

Vuodesta 1987 Kokkonen on toiminut mäkihyppyvalmentajana.

  • 1987–1991 ja 1993–1994 mäkihypyn Suomen A-maajoukkueen kakkosvalmentaja
  • 1993–1994 mäkihypyn Suomen nuorten MM-ryhmän valmentaja
  • 1991–1993 yhdistetyn Suomen A-maajoukkueen A-valmentaja
  • 1994–1996 mäkihypyn Suomen B-maajoukkueen vastuuvalmentaja
  • 1997– Lahden Hiihtoseuran mäkihypyn vastuuvalmentaja
  • 2003–2008 Suomen nuorten MM-ryhmän päävalmentaja
  • 2008– Suomen A-maajoukkueen kakkosvalmentaja

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d Siukonen 2001, s. 133
  2. Siukonen & Ahola 1979, s. 56–57, 172–173