Pensaskoira
Pensaskoira eli suokoira[2] (Speothos venaticus) on Etelä-Amerikassa elävä koiraeläin. Sitä tavataan laajalla alueella Keski-Amerikan itäkärjessä ja Etelä-Amerikassa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen silmälläpidettäväksi lajiksi.
| Pensaskoira | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | Speothos |
| Laji: | venaticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Speothos venaticus |
|
 Pensaskoiran levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin suokoira.[3]
Taksonomia muokkaa
Pensaskoira voidaan jakaa kolmeen alalajiin:
- S. v. venaticus, laajimmalle levinnyt alalaji.
- S. v. panamensis, Panamassa, Pohjois-Kolumbiassa ja Venezuelassa.
- S. v. wingei, Etelä-Brasiliassa, Paraguayssa ja Argentiinassa.
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Pensaskoira on koiraeläimeksi pieni- tai keskikokoinen. Painoa sillä on 4–10 kg. Ruumiin pituus on 57–75 cm ja korkeus 20–30 cm. Ruumis on muodoltaan pitkulainen ja jalat lyhyet. Turkin väri vaihtelee tummanruskeasta kellertävänpunaiseen. Niskassa ja korvissa on hieman vaaleampaa karvoitusta. Jalat ovat puolestaan hieman tummemmat. Poikaset ovat kokonaan mustia. Pensaskoiran pää on leveä ja lähes karhumainen. Naamassa ei ole erityistä kuviontia. Kuono on lyhyt ja leveä, silmät pienet ja väriltään ruskeat. Tummanruskealla ja karvaisella hännällä on pituutta 11–15 cm. Pensaskoiran etujalkojen varpaiden välissä on nahkapoimut.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Pensaskoiraa tavataan Keski-Amerikan itäkärjestä ja Etelä-Amerikan pohjoisosasta etelään Paraguayhin ja Koillis-Argentiinaan ulottuvalla alueella. Levinneisyysalue käsittää osia Boliviasta, Brasiliasta, Kolumbiasta, Venezuelata Panamasta, Ecuadorista, Paraguaysta, Peruta, Surinamesta, Guyanasta ja Ranskan Guyanasta. Laji on saattanut vielä historiallisella ajalla esiintyä Costa Ricassa, mutta jossa sen esiintyminen nykyisin ei ole varmaa.[1]
Pensaskoiraa tavataan useissa hyvin erilaisissa ympäristöissä ajoittain tulvivista metsitä cerradolle ja pampalle, sekä sekundäärimetsistä maatilamaille. Kannat saattavat olla tiheämpiä pienten virtojen läheisyydessä, joilla havaintoja tehdään useammin.[1]
Elintavat muokkaa
Pensaskoirat elävät tavallisesti pienissä 2–12 yksilön laumoissa, joka koostuu yhdestä parista ja niiden jälkikasvusta.[4] Kokonaan yksinkin liikkuvia yksilöitä on.[1] Pensaskoirat liikkuvat useimmiten päivisin ja yönsä ne viettävät ryhminä nukkuen piiloissa, kuten vyötiäisten pesissä tai ontoissa puunrungoissa. Toisilleen ne viestivät pääasiassa äännähdyksin, joita ovat esimerkiksi erilaiset vingahdukset, murahdukset ja haukahdukset. Varpaiden ihopoimujen ansiosta pensaskoirat ovat myös hyviä uimareita.[4] Pensaskoirilla ei ole varsinaisesti omia alueitaan, vaan ne kiertelevät paikasta toiseen. Paikoitellen ne elävät sympatrisesti pienikorvakettujen kanssa.[1]
Pensaskoirat syövät enimmäkseen lihaa. Niiden saaliseläimet vaihtelevat hieman alueen mukaan, mutta saaliiksi jää esimerkiksi yhdeksänvyövyötiäisiä, pampa-aguteja, isopakoja[1], kapybaroja, sekä pieniä lintuja ja matelijoita.[4] Ne saattavat syödä myös ihmisten siipikarjaa.[1] Saalistaa ne voivat yksin tai ryhmissä. Pensaskoiria saalistavia petoeläimiä ovat puuma ja jaguaari.[4]
Pensaskoirat lisääntyvät vuoden ympäri. Ne synnyttävät kuitenkin usein sadekaudella. Naaraiden kiima kestää 12 päivää noin 15–44 päivän välein. Ryhmässä vain hallitseva uros pääsee lisääntymään. Tiineys kestää 63–83 päivää ja pentuja on kerralla 1–6. Vastasyntyneet pennut ovat kokonaan avuttomia ja sokeita. Niiden silmien avautumiseen kuluu 14–19 päivää ja emo imettää niitä 30–48 päivää. Lauman muut jäsenet tuovat emolle ruokaa kotipesälle imetyksen aikana. Naaraista tulee sukukypsiä 10 kuukauden ikäisinä ja uroksista 12 kuukauden ikäisinä. Vankeudessa pensaskoirat voivat elää 10-vuotiaiksi saakka.[4]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt pensaskoiran silmälläpidettäväksi lajiksi. Sen levinneisyysalue on sinänsä suuri, mutta se on ilmeisesti kauttaaltaan melko harvinainen. Sen kantojen lukumäärästä on vaikea tehdä arvioita. Kantojen koon on kuitenkin arveltu olevan laskussa. Lajia uhkaavat maanviljely ja laiduntaminen, kilpailu saaliseläimistä salametsästäjien kanssa ja koirilta mahdollisesti leviävät taudit.[1]
Pensaskoira kuuluu CITES–sopimuksen liitteeseen 1. Sitä esiintyy useilla suojelluilla alueilla ja sen metsästys on laitonta Kolumbiassa, Ecuadorissa, Paraguayssa, Boliviassa, Perussa ja Ranskan Guyanassa. Lajia on myös eläintarhoissa Aasiassa, Euroopassa, Brasiliassa ja Pohjois-Amerikassa.[1]
Laji kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen EEP-suojeluohjelmaan.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i DeMatteo, K., Michalski , F. & Leite-Pitman, M.R.P.: Speothos venaticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.2.2020. (englanniksi)
- ↑ KOMISSION ASETUS (EU) 2019/2117 EUR-Lex. Viitattu 19.4.2022.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 9.2.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g José R. Castelló: Canids of the World : Wolves, Wild Dogs, Foxes, Jackals, Coyotes, and Their Relatives, s. 32–33. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. (englanniksi)
- ↑ EAZA Ex-situ Programme overview EAZA.net. Tammikuu 2024. EAZA. Viitattu 13.2.2024.