Pensaskerttu (Curruca communis) on kerttuihin kuuluva, pirteästi laulava pusikoiden lintu.

Pensaskerttu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Silmälläpidettävä [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Pensaskertut Curruca
Laji: communis
Kaksiosainen nimi

Curruca communis
(Latham, 1787)

Synonyymit

Sylvia communis

Katso myös

  Pensaskerttu Wikispeciesissä
  Pensaskerttu Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Pituus 13–15 cm, paino 14–16 g.

Pensaskertun vilahtaessa pensaikossa huomaa ensimmäiseksi ruosteenruskeat siiven yläpeitinhöyhenet, valkoisen kurkun ja pitkähkön pyrstön, joka usein on terhakasti pystyssä. Pensaskerttu on utelias ja melko peloton. Vanha koiras on keväällä kirkkaampi väreiltään, pää on harmaa ja kurkku laajalti puhtaanvalkoinen. Heinä–elokuisen sulkasadon jälkeen kaikki pensaskertut ovat hyvin samannäköisiä.

Ääniä on useita. Tyypillinen on ”väd-väd-väd…”, pitkinä sarjoina. Varoittaa pesällä käheästi surahtaen ja maiskuttavalla ”tsäk tsäk” äänellä. Laulu on hyvin reipas ja kiihkeä, lyhyt säe, jota voisi kuvailla vaikka näin: ”trii-tryy-tri-tryy-ti-ry”. Jotkut koiraat myös lavertelevat lehtokertun tapaan ja lisäävät säkeisiin matkintoja, jolloin laulu voi erehdyttävästi kuulostaa huonolta luhtakerttuselta. Kannattaa etsiä laulaja näkyviin.

Vanhin suomalainen rengastettu pensaskerttu on ollut 5 vuotta 10 kuukautta 17 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen, vähintään 6 vuotta 1 kuukautta vanha yksilö.

Levinneisyys muokkaa

Eurooppa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta ja tundran eteläpuolinen Aasia aina Mongoliaan saakka. Maailman populaation koko on noin 10 miljoonaa yksilöä.² Suomessa pesii 250 000–400 000 paria Lapin rajoille asti, pohjoisosissa laji on harvalukuinen. Pensaskerttu on muuttolintu, joka talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Keväällä ensimmäiset palaavat vappuna ja pääosa toukokuun puolivälin jälkeen. Syysmuutto on elo–syyskuussa.

Elinympäristö muokkaa

 
Pensaskerttu syömässä hyönteistä.

Kaikenlaiset pensaikot ja korkeavartisia ruohoja kasvavat avomaat, kuten niityt, kedot, laitumet, täytemaa-alueet, pihat ja puutarhat sekä pelto-ojien, teiden ja junaratojen varret. Metsän sisällä pensaskerttua ei tapaa.

Lisääntyminen muokkaa

 
Pensaskertun munia.

Heinänkorsista rakennettu huteran näköinen pesä on matalalla pensaassa, risukasassa, vatukossa, nokkospuskassa tms. ruohokasvien varassa. Munintakausi alkaa toukokuun loppupuolella. Naaras munii tavallisesti 5 vaaleahkoa, pienipilkkuista munaa. Molemmat emot hautovat 11–12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä jo ennen kuin osaavat kunnolla lentää, vajaan 2 viikon ikäisinä. Mahdollisesti jotkut parit pesivät kahdesti kesässä. Koiraalla voi olla 2 naarasta.

Ravinto muokkaa

Hyönteissyöjä, joka syö myös muita selkärangattomia. Loppukesällä syö marjoja.

Lähteet muokkaa

  1. BirdLife International: Curruca communis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.12.2013. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).

Aiheesta muualla muokkaa