Peng Zhen
Peng Zhen (kiin.: 彭真; pinyin: Péng Zhēn; Wade–Giles: P’eng Chen; 12. lokakuuta 1902 – 26. huhtikuuta 1997) oli kiinalainen johtava kommunistipoliitikko.
Peng liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1923. Hänet pidätettiin 1929, mutta hän jatkoi puoluetoimintaa maan alla. Vapauduttuaan 1935 hän perusti vastarintaliikkeitä Japania vastaan, joka miehitti tuolloin Mantšuriaa. Toisen maailmansodan päätyttyä hän palveli kommunistien puolella Kiinan sisällissodassa.
Kommunistien voittoon päättyneen sodan jälkeen Peng pääsi puolueen keskuskomiteaan ja sen sihteeristöön. Hän oli myös Pekingissä puolueen johtajistossa ja nimitettiin kaupungin pormestariksi 1951. Peng menetti kuitenkin virkansa jouduttuaan Maon epäsuosioon ja kulttuurivallankumouksen käynnistyttyä 1966, ollen Liu Shaoqin ja Deng Xiaopingin ohella merkittävimpiä epäsuosioon joutuneita revisionisteja. Dengin noustua valtaan yli 10 vuotta myöhemmin Pengin maine rehabiloitiin ja hän palasi keskuskomitean sihteeristöön. Vuosina 1983–1988 Peng oli kansankongressin puheenjohtaja, minkä jälkeen hän vetäytyi politiikasta.