Pekarit (Tayassuidae) on sorkkaeläinten lahkoon kuuluva nisäkäsheimo.[2] Pekareja esiintyy Amerikan mantereella Yhdysvaltain lounaisosista Keski-Argentiinaan ulottuvalla alueella ja ne ovat Vanhan maailman sikojen ekologinen vastine.[3] Pekarien heimossa on kolme sukua, joista jokaiseen kuuluu yksi laji.[1]

Pekarit
Kauluspekari (Pecari tajacu)
Kauluspekari (Pecari tajacu)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Pekarit
Tayassuidae
Palmer, 1897
Suvut ja lajit [1]
Katso myös

  Pekarit Wikispeciesissä
  Pekarit Commonsissa

Pekarit ovat kooltaan lajista riippuen noin 50–61 senttimetriä korkeita ja painavat 14–50 kilogrammaa.[4]

Pekarit elävät laumoissa, joissa voi olla kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä. Ne ovat kaikkiruokaisia, mutta käyttävät kasviravintoa enemmän kuin siat.[3]

Pekarinnahka on erittäin arvostettua käsineiden ja jalkineiden materiaalia.[5]

Lähteet muokkaa

  1. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Tayassuidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 20.8.2012. (englanniksi)
  2. Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 45–46. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
  3. a b Family Tayassuidae ultimateungulate.com. Viitattu 5.8.2012.
  4. Peccaries: Tayassuidae - Physical Characteristics animals.jrank.org. Viitattu 5.8.2012.
  5. Ville Raivio: Peccary-käsineet, Keikari.com -blogisivusto. Viitattu 27.5.2014.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.