Paul von Gerich

Paul Bruno von Gerich (9. elokuuta 1873 Helsinki – 3. helmikuuta 1951 Hamina) oli keisarillisessa Venäjän armeijassa pitkään palvellut suomalainen sotilas, joka muistetaan lähinnä osuudestaan vuoden 1921 suojeluskuntaselkkauksessa ja yhtenä ministeri Heikki Ritavuoren murhan taustahenkilönä.

Paul von Gerich

Ura

Baltiansaksalaiseen aatelissukuun kuuluneen von Gerichin vanhemmat olivat Helsingin venäläisen sotasairaalan päällikkö lääkintäkenraalimajuri, todellinen valtioneuvos Carl Theodor Edvard von Gerich ja Julie Olympia von Koeppen. Gerich oli kesään 1918 saakka Venäjän kansalainen. Päästyään ylioppilaaksi 1892 von Gerich lähti sotilasuralle valmistuen Haminan kadettikoulusta 1895. Gerich palveli Pietarissa Henkikaartin Jääkärirykmentissä vuoteen 1914 saakka ja kävi Nikolain Yleisesikunta-akatemian 1899–1901 sekä sen jälkeen Intendentuuriakatemian kurssin 1901–1902. Venäjän vuosinaan von Gerich kirjoitti myös ahkerasti julkaisten venäjäksi kuusi historiateosta ja noin kolmekymmentä asevoimien ohjesääntöä ja opasta.

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäisessä maailmansodassa von Gerich toimi vanhassa yksikössään Henkikaartin Jääkärirykmentissä ensin komppanianpäällikönä ja sitten pataljoonankomentajana taistellen rintamalla Puolassa, Galitsiassa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Helmikuussa 1917 sodassa kahdeksan kertaa haavoittunut ja lukuisia mitaleja saanut von Gerich nimitettiin 3. Pärnun Krenatöörirykmentin komentajaksi.

Maaliskuun vallankumouksen von Gerich perusti rykmenttiinsä sotilasneuvoston ja myötäili aluksi vallankumouksellisia, mutta Venäjällä vuoden mittaan lisääntynyt anarkia ja väkivallanteot saivat hänet siirtymään mielipiteissään oikealle. Syksyllä 1917 polvensa loukannut von Gerich toimi koulutusupseerina Pietarin seudulla kunnes erosi lokakuun lopulla Venäjän armeijasta ja siirtyi marraskuussa 1917 Suomeen Haminaan, jonne hänen vaimonsa oli jo aiemmin muuttanut.

Suomen sisällissota

Gerich tapasi heti marraskuun alussa Helsingissä sotilaskomitean puheenjohtaja Hannes Ignatiuksen ja P. E. Svinhufvudin ja suostui ryhtymään organisoimaan perusteilla olleiden suojeluskuntien toimintaa. Tätä varten von Gerich lähti Vaasaan jossa hän aloitti 15. joulukuuta suojeluskuntapiirin päällikkönä.

Gerich oli aluksi kouluttamassa suojeluskunnille joukkueenjohtajia Vimpelin kurssilla (Vimpelin koulu) ja sodan alettua hän oli ensin riisumassa aseista venäläisiä joukkoja Lapualla ja Seinäjoella ja johti sitten hallituksen joukkoja Haapamäellä ja Vilppulassa. Helmikuusta lähtien kenraalimajuriksi ylennetty von Gerich johti valkoisten koulutustoimintaa. Sodan jälkeen von Gerich toimi 2. Divisioonan komentajana Viipurissa, sotilasohjesääntökomitean puheenjohtajana ja taktiikan tuntiopettajana Kadettikoulussa vuoteen 1925 asti.

Suojeluskuntaselkkaus

Vuonna 1921 von Gerich siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen Helsingin suojeluskuntapiirin päälliköksi. Niin kutsuttu suojeluskuntaselkkaus sai alkunsa, kun von Gerich julkaisi Hufvudstadsbladetissa 9. kesäkuuta 1921 nimimerkillä artikkelin nimeltä Tuleeko Suomi liittymään balttilaiseen puolustusliittoon?. Tässä kirjoituksessa saksalaismielinen von Gerich arvosteli voimakkaasti Ranskan ja Puolan johtamaa reunavaltiopolitiikkaa Baltiassa ja Itä-Euroopassa. Tämä kirjoitus aiheutti voimakkaita vastalauseita näiden maiden suurlähetystöjen taholta ja Suomen hallitus painosti suojeluskuntajärjestön ylipäällikköä G. D. von Esseniä erottamaan von Gerichin. Kun von Essen ei tähän suostunut hallitus erotti hänet ja määräsi hänen tilalleen kenraalimajuri K. E. Bergin. Berg erotti sitten von Gerichin, mutta joutui sen jälkeen niin voimakkaan arvostelun kohteeksi suojeluskuntien ja armeijan piirissä, että ampui itsensä 22. kesäkuuta 1921 toimittuaan vain kaksi päivää suojeluskuntien ylipäällikkönä.

Ritavuoren murha

Sisäministeri Heikki Ritavuoren vuonna 1922 murhannut Ernst Tandefelt teki vuonna 1927 tunnustuksen, jonka mukaan aktivisteihin kuulunut apteekkari Oskar Jansson ja kenraali von Gerich olivat kehottaneet häntä murhaamaan Ritavuoren ja järjestäneet hänelle murha-aseen. Motiivina von Gerichin osalta olisi ollut Ritavuoren osallisuus suojeluskuntaselkkauksen jälkiselvittelyssä. Asianomaiset itse kiistivät Tandefeltin väitteet, eivätkä asiasta tehdyt poliisitutkimukset johtaneet selvyyteen.

Muu toiminta

Eronsa jälkeen von Gerich muutti Haminaan jossa hän toimi Saksan varakonsulina vuoteen 1945 saakka sekä vuodesta 1928 Vakuutusosakeyhtiö Tarmon asiamiehenä. Gerich julkaisi useita aikanaan Venäjällä kirjoittamiaan ohjesääntöjä suomen- ja ruotsinkielisinä versioina Upseerin käsikirjasto ja Officerens handbibliotek -sarjoissa. Gerich ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1928.

Paul von Gerich kuoli Haminassa vuonna 1951 77-vuotiaana. Hänet on haudattu Haminan Hietakylän hautausmaalle yhdessä vaimonsa kanssa.

Kunniamerkit

• Venäjän Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 3.lk ritari (1906)
• Venäjän Pyhän Annan ritarikunnan 3.lk ritari (1909)
• Romanovien vallassaolon 300-vuotisjuhlan pronssinen muistomitali (1913)
• Venäjän Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 2.lk ritari (1913)
• Venäjän Pyhän Annan ritarikunnan 2.lk ritari miekkojen ja ruusukkeen kera (1914)
• Venäjän Pyhän Annan ritarikunnan 4.lk ritari (1914)
• Venäjän Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 2.lk ritari miekkojen kera (1914)
• Venäjän Pyhän Yrjön ritarikunnan Yrjönase (1915)
• Venäjän Pyhän Vladimirin ritarikunnan 4.lk ritari miekkojen ja ruusukkeen kera (1915)
• Iso-Britannian Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunnan 3.lk ritari (1916)
• Venäjän Pyhän Vladimirin ritarikunnan 3.lk ritari miekkojen kera (1916)
• 3.lk Vapaudenristi miekkojen kera (1918)
• 2.lk Vapaudenristi miekkojen kera (1918)
• Preussin 2.lk Rautaristi (1918)
• Preussin 2.lk Punainen risti (1918)
• Vapaussodan muistomitali (1918)
• Tampereen valloituksen muistomitali (1919)
• 1.lk Vapaudenristi rintatähden ja miekkojen kera (1919)
• Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi (1938)

Teoksia

• Завоеваніе Финляндіи : исторія русско-шведской войны 1808-1809 г. Выпускъ I. С.-Петербургъ 1904
• Завоеваніе Финляндіи : исторія русско-шведской войны 1808-1809 г. Выпускъ II. С.-Петербургъ 1905
• Sju månader i fält med ryska armén : personliga minnen och intryck av en finsk-rysk officer. P. A. Norstedt & Söner, Stockholm 1917
• Lärobok i taktik 1, Formell stridslära. Officerens handbibliotek 1. Schildt, Helsingfors 1918, 2. uppl. 1922, suomeksi nimellä Taktiikan oppikirja 1, Muodollinen taisteluoppi. Upseerin käsikirjasto 1-2. Otava 1919, 2. uud. laadittu painos 1922
• Punainen sotajoukko : suomalaisen upseerin muistiinpanoja Venäjän vallankumouksesta. Otava 1918
• Tre år i fält : minnen och intryck från världskriget, Återtåget. Schildt, Helsingfors 1918
• Tre år i fält : minnen och intryck från världskriget 2, Revolutionen. Schildt, Helsingfors 1918
• Lärobok i taktik 2, Tillämpad stridslära. Officerens handbibliotek 2. Schildt, Helsingfors 1919, suomeksi nimellä Taktiikan oppikirja 2, Sovellettu taisteluoppi. Upseerin käsikirjasto 1-2. Otava 1919, 2. uud. laadittu painos 1922
• Skjutinstruktion. Officerens handbibliotek 3. Schildt, Helsingfors 1919, suomeksi nimellä Ampumaoppi. Upseerin käsikirjasto 3. Otava 1919
• Ampumaketjun tulen johto. Upseerin käsikirjasto 6. Otava 1920, ruotsiksi nimellä Eldledning i skyttelinjen. Officerens handbibliotek 10. Schildt, Helsingfors 1921
• Kompaniets stridsutbildning. Del 1, Den enskilda skytten : gruppen : plutonen. Officerens handbibliotek 4. Schildt, Helsingfors 1920, suomeksi nimellä Komppanian taistelukouluutus. 1. osa, Yksityinen jalkamies, ryhmä, joukkue. Upseerin käsikirjasto 8. Otava 1920
• Kompaniets stridsutbildning. Del 2, (Kompaniet). Officerens handbibliotek 5. Schildt, Helsingfors 1920, suomeksi nimellä Komppanian taistelukoulutus 2, Komppania. Upseerin käsikirjasto 9. Otava 1921
• Konekivääriammunta. Upseerin käsikirjasto 5. Otava 1920
• Ampujan taskutaulu : ohjaus sen käyttämiseen. Upseerin käsikirjasto 16. Otava 1921, ruotsiksi nimellä Skyttens ficktavla. Schildt, Helsingfors 1922
• Eldverkan : lösning av praktiska och teoretiska eldproblem med tillhjälp av tabellerna i skjutinstruktionen. Officerens handbibliotek 7. Schildt, Helsingfors 1921, suomeksi nimellä Tulenvaikutus : käytännöllisten ja teoreettisten ampumatehtävien ratkaiseminen ampumaopin taulukoiden avulla. Upseerin käsikirjasto n:o 13. Otava 1921
• Förberedande skjututbildning. Officerens handbibliotek 8. Schildt, Helsingfors 1921, suomeksi nimellä Valmistava ampumakoulutus. Upseerin käsikirjasto n:o 14. Otava 1921
• Kompaniets stridsutbildning. Del 3, (Fälttjänst). Officerens handbibliotek 6. Schildt, Helsingfors 1921, suomeksi nimellä Komppanian taistelukoulutus. 3, Komppania. Upseerin käsikirjasto 12. Otava 1921
• Nattövningar. Officerens handbibliotek 11. Schildt, Helsingfors 1921, suomeksi nimellä Yöharjoituksia. Upseerin käsikirjasto 15. Otava 1921
• Taktillisia tehtäviä ; kirj. K. Adaridi ja P. v. Gerich ; käsikirjoituksesta suom. Hernberg. Upseerin käsikirjasto 10. Otava 1921
• Beslut och handling : taktisk rådgivare för officerare, underbefäl och skyddskårister. Officerens handbibliotek 2. Söderström, Helsingfors 1923, suomeksi nimellä Päätä ja toimi : opas upseereille, alipäällystölle ja suojeluskuntalaisille. Upseerin käsikirjasto 22. Otava 1923
• Terrängrekognoscering. Officerens handbibliotek 15. Schildt, Helsingfors 1923, suomeksi nimellä Maastotiedustelu. Upseerin käsikirjasto 20. Otava 1923
• Astrologi : levnadstolkning. Schildt, Helsingfors 1925, suomeksi nimellä Astrologia ; alkulauseen kirj. Knut Tallqvist. Otava 1925, näköispainos Esoterica Publishing, Helsinki 1990

Nimimerkillä Farbror:

• Filus upptåg och äventyr ; skildrade av Farbror. Söderström, Helsingfors 1922

Lähteet

• Urho Myllyniemi: Paul von Gerich Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla

• Mikko Porvali: Pietarin verisunnuntai 1905
• Lars Westerlund: Polle 1 (Ryssen som blev faktisk överbefälhavare) ja 2 (Den vinner som står ut två minuter längre på slagfältet). Generallöjtnanten Paul von Gerich 1873-1951. Helsingfors 1997. 446 sivua.
• Peter Englund: Sodan kauheus ja kauneus. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35307-3.