Pariisin Turgenev-kirjasto
Pariisin Turgenev-kirjasto (ransk. Bibliothèque Russe Tourguenev, ven. Русская общественная библиотека имени И. С. Тургенева) on julkinen venäläinen kirjasto Ranskassa Pariisissa. Kirjasto on perustettu 1875.[1] Se on täysin riippumaton Venäjän valtiosta. Se saa pientä vuotuista avustusta Pariisin kaupungilta.[2] Se on ensimmäinen venäjänkielinen emigranttikirjasto[3] ja vanhin venäjänkielinen kirjasto Venäjän ulkopuolella.[4][5]
Historia muokkaa
Kirjaston perusti venäjänkielisiä emigrantteja varten narodnikkeihin kuulunut German Lopatin,[3]. Ajatuksena kirjaston perustamisessa oli luoda kirjavarasto ja siihen liittyvä keskus Ranskassa olevalle vallankumoukselliselle nuorisolle. Lopatinilla ei ollut varoja kirjaston perustamiseen, joten sen rahoitti pääasiassa kirjailija Ivan Turgenev, joka silloin asui Pariisissa. Uuden kirjaston perustana oli Turgenevin oma kirjasto.
Kirjastossa kokoontuneeseen älymystöön kuuluivat Turgenevin lisäksi esimerkiksi Ilja Repin, Ivan Bunin ja Mihail Osorgin. Lenin liittyi siellä kokoontuneiden vallankumouksellisten piiriin 1907.[3] Turgenev järjesti 15. lokakuuta 1875 matinean, jossa oli läsnä merkittäviä Pariisissa asuvia venäläisiä kulttuurin parissa työskenteleviä, kuten Repin, Vasili Polenov, Mark Antokolski sekä Venäjän suurlähettiläs Nikolai Orlov. Tilaisuudessa saatiin kokoon 2 000 frangia kirjojen ostoon ja kirjaston vuokraan. Turgenev kuoli 1883, jolloin kirjasto nimettiin hänen mukaansa.
Talousvaikeuksista huolimatta kirjaston kokoelmat karttuivat. Vuonna 1900 kirjastossa oli 3 500 nidettä, vuonna 1913 niitä oli 17 000, vuonna 1925 niteitä oli 50 000 ja 1937 jo 100 000. Lokakuun vallankumouksen jälkeen kirjastosta tuli valkoisen emigranttikulttuurin tärkein keskus. Kirjasto sai 1937 upeat tilat 1700-luvulta peräisin olevasta talosta, Hôtel Colbert -nimisestä palatsista Rue de la Bûcheriella[6]. Kirjastossa oli arvokkaita harvinaisuuksia, kuten Voltairen, François de La Rochefoucauldin, Nikolai Karamzinin ensipainoksia ja Iivana Julman lakikokoelma (Vasili Tatištševin kommentein).
Kirjasto tuhoutui lähes täysin toisessa maailmansodassa. Saksalaisten saavutettua Pariisin erikoisyksikkö ERR, jota johti Alfred Rosenberg, ryhtyi toimiin kirjaston kokoelman kaappaamiseksi.[3] Kaikki kirjat, kuvat, muotokuvat ja patsaat siirrettiin lokakuussa 1940 yli 900 laatikkoon ja vietiin Saksaan.[7]. Siellä ne yhdistettiin Puolasta ryöstettyihin kokoelmiin, ja tarkoituksena oli, että ne myöhemmin muodostaisivat osan Rosenbergin suunnitteleman puolueen yliopiston (Hohe Schule der NSDAP) kokoelmasta. Liittoutuneiden pommitusten aikaan kokoelma siirrettiin Ratiboriin, jonne koottiin kaikkiaan runsaat kaksi miljoonaa nidettä. Vallattuaan alueen venäläiset varastivat kokoelman, ja kirjat päätyivät eri puolille Venäjää, ja osa lopulta poltettiin.[3]
Turgenev-kirjaston kokoelma on ennallistettu osittain, ja se avattiin uudelleen 1959 rue de Valencella.[8] Kokoelmaan kuuluu nykyisin 60 000 kirjaa ja aikakauskirjaa.[9]
Lähteet muokkaa
- Patricia Kennedy Grimsted: The Odyssey of the Turgenev Library from Paris, 1940–2002. Books as Victims and Trophies of War (pdf) IISH Research Papers, Vol. 42. Biographical Memoirs. Amsterdam: International Institute of Social History. (englanniksi)
- Anders Rydell, Kirjavarkaat, suom. Pekka Marjamäki, Gummerus 2017 ISBN 978-951-24-0362-2
Viitteet muokkaa
- ↑ Thomas J. Laub: After the Fall: German Policy in Occupied France, 1940– 1944 5.11.2009. Oxford University Press. (englanniksi)
- ↑ Rydell, s. 228
- ↑ a b c d e Jukka Petäjä, Kirjojen holokaustilla tuhottiin kollektiivinen muisti. Helsingin Sanomat 20.3.2017 s. B 3 (Artikkelin verkkoversio)
- ↑ Turgenev Library: Past and Future 27.2.2013. Russian Cultural Heritage Web Portal. Viitattu 23.3.2017. (englanniksi) (arkistolinkki)
- ↑ Сапгир К.: Детище Тургенева (The Child of Turgenev) (...так или иначе связанных с Библиотекой им. Тургенева – уникальной и старейшей русской культурной институцией на Западе) 10.9.2013. Русский очевидец – L'Observateur Russe. Viitattu 23.3.2017. (venäjäksi) (arkistolinkki)
- ↑ Monuments historiques, culture.gouv.fr, viitattu 23.3.2017 (rakennuksen ikä, joissakin lähteissä, esim. Grimstedtissä, virheellisesti 1400-luku)
- ↑ Grimstedt, s. 23
- ↑ Grimstedt, s. 29
- ↑ Russian library in Paris turns 125 27.2.2013. Voice of Russia. Viitattu 23.3.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa