Panssarisodankäynti

Panssarisodankäynti tarkoittaa panssarivaunujen käyttöä keskeisenä osana sodankäyntiä. Panssarivaunuja käytettiin sodankäynnissä ensimmäisen kerran ensimmäisessä maailmansodassa, ja toisessa maailmansodassa panssarisodankäynti oli ratkaisevan tärkeä osa saksalaisten salamasotaa . Nykyaikaisen sodankäynnin aikana panssarivaunun merkitys on vähentynyt panssarintorjunta-aseiden ja ilmavoimien kehityksen myötä.

Varsovan liiton englanninkielisellä nimellä Big Seven tunnettu kalustovalikoima.

Panssarivaunuprikaatit

Neuvostoliitossa perustettiin 1930-luvulla ensimmäiset panssarivaunuprikaatit, jotka pystyivät itsenäisiin sotatoimiin. Prikaati koostui neljästä panssaripataljoonasta, joissa oli kussakin neljä panssarivaunukomppaniaa. Komppanian vahvuus oli 8 vaunua, pataljoonan 32 ja prikaatin 128 vaunua. Hyökkäyksessä panssaripataljoonan kaistaksi määriteltiin 300-1000 metriä, kun jalkaväkipataljoonan kaistan leveys oli 1500-2500 metriä.

Panssarivaunut varustettiin sekä lähitoimintavaunuiksi, jotka tukivat jalkaväkeä, että kaukotoimintavaunuiksi, jotka etenivät läpimurron jälkeen vihollisen selustaan. Kaukotoimintavaunujen tuli olla nopeita ja raskaasti aseistettuja ja niiden tuli kyetä etenemään esteiden yli. Lähitaisteluvaunut saattoivat olla hitaampia ja kevyemmin aseistettuja.

Korkodinovin oppikirja

Leningradin jalkaväkikoulussa opetettiin kurssilaisia P. D. Korkodinovin teoksen Nykyaikaisten armeijain mekanisoiminen ja motorisoiminen (1934) perusteella. Kirja käsitteli panssarijoukkojen toimintaa hyökkäys-, puolustus- ja viivytystaistelussa. Korkodinovin mukaan hyökkäystaistelussa tuli yhtä jalkaväkidivisioonaa kohti keskittää panssarijoukkoja 3-5 pataljoonaa eli 150-250 panssarivaunua, joita tuli käyttää kolmessa portaassa: 1. jalkaväkeä välittömästi auttavat (NPP), 2. jalkaväkeä kauempaa auttavat (DPP) ja 3. pitemmällä säteellä toimivat (DD). Näiden portaiden johdonmukainen liikkuminen hyökkäyksessä jäi riippumaan olosuhteista, mutta pääsääntö oli, että DD-tankit menevät ensimmäisinä hyökkäykseen, sitten DPP-tankit ja viimeisinä NPP-tankit. NPP-tankkien oli tarkoitus saavuttaa vihollisen asemien etulinjat jalkaväen valmistautuessa hyökkäykseen. Tällöin hyökkäys saisi aikaan samalla kertaa tapahtuvan iskun vihollisen rintamaan koko sen syvyydeltä.

Katso myös

• Salamasota

Sota

Lähteet

• Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho. S. 194, 197-198. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5