Paloniemen kartano oli 1600-luvulla muodostettu kartano Lohjalla, Uudellamaalla. Kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa 6. tammikuuta 1950, jonka jälkeen kartanoalueelle rakennettiin vanhainkoti Lohjan kunnan toimesta.[1][2]

Paloniemen kartano
Fagernäs gård
Sijainti Lohja, Uusimaa
Rakennustyyppi Kartano
Perustettu 1600-luku
Valmistumisvuosi 1900
Tuhoutui 6.1.1950
Suunnittelija Eliel Saarinen
Rakennuttaja Hendrik van Gilse van der Pals
Tyylisuunta Kansallisromantiikka
Julkisivumateriaali Kivi, puu
Kerrosluku 2-3
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kartanon alueella sijaitsi myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin kuuluva psykiatriseen hoitoon erikoistunut sairaala, kunnes HUS lakkautti sairaalan 2010-luvulla.[3]

Historia muokkaa

Paloniemen kartano sijaitsi kannaksella Hormajärven ja Lohjanjärven välissä. Paloniemi on entinen ratsutila, josta muodostettiin 1600-luvulla kartano. Tilaan liitettiin 1620-luvulla toinen Paloniemen kylän tiloista. Noin vuonna 1760 kartanoon liitettiin Tervan perintötila, joka oli ollut kartanon lampuotitilana vuodesta 1707. Vuonna 1900 myös Humppilan yksinäinen perintötila liitettiin kartanoon. Vuonna 1939 kartanon maiden kokonaispinta-ala oli 400 hehtaaria. Sotien jälkeen pääosa kartanon maista jaettiin maanhankintalain nojalla Karjalasta tulleelle siirtoväelle.[1][2]

Omistajat muokkaa

Lista Paloniemen tilan omistajista[1]:

Nimi Vuodet
Johan Petersson 1540-1571
Peter Johansson 1572-1580
Mårten Petersson 1580-1600
Margareta 1600-1610
Matti Pouki 1616-1624
vouti Hans Mårtensson 1625-1656
ratsumies Henrik Hansson 1657-1662
Elli Henriksdotter 1663-1685
Anna Mårtensdotter 1686.1699
Hans Kristersson Pahlman 1700-1702
Anna Mårtensdotter 1703-1704
rykmentinkirjuri Nils Elsund 1705-1709
Anna Tammelin 1709-1738
kapteeni Otto Mauritz Jägerhorn af Storby 1739-1794
kapteeni Reinhold Krabbe 1795-1821
Anna Hedvig Krabbe 1821-1823
majuri Per Samuel Elfving 1824-1827
Sofia Elisabet Elfving 1827-1854
kollegisihteeri Adolf Nymander 1854-1871
Beata Sofia Adolfina Nymander 1871-1874
Nymanderin perikunta 1874-1880
Albert Fridolf Granstedt 1880-1897
konsuli Hendrik van Gilse van der Pals 1897-1914
G. A. Lackman 1914-1927
Aleksander Jokinen 1927-1930
Lohjan maalaiskunta 1930-1997
Lohjan kaupunki 1997-

Rakennukset muokkaa

Paloniemen kartanon viimeisin päärakennus rakennettiin vuosina 1898-1900 osaksi kivestä ja osaksi puusta. Sen rakennutti pietarilainen tehtailija ja konsuli Hendrik van Gilse van der Pals. Rakennuksen suunnitteli professori Eliel Saarinen ja tyylisuunnaltaan se edusti kansallisromantiikkaa. Päärakennus oli osaksi kaksikerroksinen ja osaksi kolmessa kerroksessa. Kartanon alakerrassa oli 11 huonetta ja yläkerrassa 16 huonetta, Myös päärakennuksen sisustus oli osin Saarisen suunnittelemaa. Juhlasalin runsaasti koristeltu kalusto oli verhottu punaisella nahkapäällysteellä ja seiniä peitti suuret maalaukset. Huonekalut valmisti porvoolainen Iris -tehdas. Paloniemen kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa 6. tammikuuta 1950. Paikalle ei enää koskaan rakennettu uutta päärakennusta vaan Lohjan kunta rakennutti tilalle vanhainkodin. Kunta oli jo vuonna 1930 ostanut rakennuksen kunnalliskodiksi. Kartanoa ympäröi hehtaarin laajuinen puisto.[4][1][2]

Kartanon talousrakennuksista suurin osa on valmistunut myös 1800-1900-lukujen vaihteessa. Näihin rakennuksiin kuuluu muun muassa tiilinen makasiini, mylly ja kivinavetta. Kartanon kivinavetan seinässä lukee rakennusvuosi 1901 ja konsuli van Gilse van der Palsin nimikirjaimet. Kartanon alueella yhä pystyssä oleviin Eliel Saarisen suunnittelemiin rakennuksiin kuuluu Lohjanjärven rannassa sijaitseva venevaja ja metsänvartijan mökki, sekä luultavasti myöskin huvimaja. Tilalla on myös aiemmin sijainnut meijeri.[1][4][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Paloniemen kartanon historiaa www.sci.fi. Arkistoitu 30.3.2021. Viitattu 13.2.2022.
  2. a b c d Katarina Ockenström: Lohjan rakennetun ympäristön inventointiluettelo 2007. Lohjan kaupunkisuunnittelukeskus ja Lohjan Museo. Viitattu 13.2.2022.
  3. Paloniemen sairaala suljetaan Lohjalla Yle Uutiset. 29.4.2010. Viitattu 13.2.2022.
  4. a b Paloniemen kartano www.sci.fi. Arkistoitu 21.12.2022. Viitattu 13.2.2022.