Palmerston (Cookinsaaret)
Palmerston on koralliatolli Cookinsaarilla, Tyynellämerellä. Se sijaitsee noin 500 kilometrin päässä Cookinsaarten pääsaaresta, Rarotongasta. Palmerstonin pinta-ala on 2,6 neliökilometriä. Saarella oli 57 asukasta vuoden 2016 väestönlaskennassa.[1] He puhuvat murteellista englannin kieltä. Asukkaat polveutuvat vain yhdestä miehestä, englantilaisesta William Marstersista.
| Sijainti | |
|---|---|
| Saariryhmä | |
| Vesialue | |
| Korkein kohta |
6 m |
| Pinta-ala |
2,6 km² |
| Asukasluku |
57 (2016)[1] |
|---|---|
| Kieli |
Maantiede muokkaa
Palmerston on osa noin 4 000 metrin korkuista merenalaista vuorenhuippua[2], ja sen pinta-ala on 2,6 neliökilometriä. Se on eteläisten Cooksaarten ainoa todellinen atolli. Se koostuu kuudesta motusta eli luodosta, jotka ovat muodostuneet 1 457 hehtaaria käsittävälle koralliriutalle.[3] Luodoista ainoastaan Home Island on asuttu.[2]
Riuttaa puolestaan ympäröi noin 11 kilometrin verran sen sisään muodostunutta laguunia[3], jonka syvimmäksi kohdaksi on mitattu 34,6 metriä.[4] Saaren korkein kohta on 6 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva The Mountain.[3]
Palmerstonin ilmasto on erittäin tuulinen, ja sinne on iskenyt voimakkaita hurrikaaneja vuosina 1883, 1914, 1923, 1926, 1931, 1935, 1942 ja 1967.[3] Saarella tuulee pääasiassa idästä ja itäkaakosta.[5]
Historia muokkaa
Palmerstonia on asutettu satunnaisesti ennen eurooppalaisten tuloa. Saari tunnettiin nimellä Avrau lähisaarten asukkaiden keskuudessa. James Cook oli vuonna 1774 ensimmäinen saarella käynyt eurooppalainen. Tuolloin saari oli asumaton. Cook palasi saaren ohi vuonna 1777, jolloin hän lähetti miehistöään etsimään saarelta tarvikkeita. Vuonna 1850 Merchant of Tahiti -niminen laiva pelasti saarelta neljä haaksirikkoutunutta. Lain mukaan haaksirikkoutuneilla oli oikeus saareen, mutta he myivät oikeuden Merchant of Tahitin kapteenille matkasta Rarotongaan. Sittemmin saari päätyi Tahitissa asuneelle skottilaiselle kauppiaalle, joka lähetti saarelle edustajakseen englantilaisen William Marstersin. Tämä muutti Palmerstoniin vuonna 1863 ja sai useita lapsia kolmen vaimonsa kanssa.[6]
Palmerston liitettiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuonna 1891, jonka jälkeen saari vuokrattiin Marsterseille[7]. Marsters hallitsi kuitenkin saarta käytännössä kuninkaan tavoin kuolemaansa saakka vuonna 1899[3]. Ennen kuolemaansa hän oli saanut 17 lasta ja 54 lastenlasta[7]. Muutama vuosi hänen kuolemansa jälkeen saarella riideltiin uudesta johtajasta. Brittiläinen Rarotongalla asunut eversti W. E. Gudgeon ratkaisi asian nimittämällä Marstersin pojan Joelin saaren tuomariksi.[3] Marstersin suku sai saaren kokonaan omistukseensa vuonna 1954[7].
Väestö muokkaa
Palmerstonin väestö on laskenut 1950-luvulta 1970-luvulle asti saavutetusta kolmestasadasta huomattavasti.[8] Itse saarella asuvan 57 palmerstonilaisen lisäksi heitä asuu noin 200 Rarotongassa ja Uudessa-Seelannissa[6], ja saaren nuoriso toivookin laajalti muuttavansa pois saarelta. Osaa lapsista saattaa saarella kasvattaa joku muu kuin näiden biologiset vanhemmat, mikä saattaa aiheuttaa epähuomiossa liian läheisten sukulaisten serkusavioliittoja ja siten vaarantaa aviopareille syntyvien lasten terveyden.[8]
Kulttuuri muokkaa
Palmerston on Cookinsaarista ainoa, jossa väestö puhuu laajasti englantia äidinkielenään. Saarella puhuttuun englantiin on vaikuttanut voimakkaasti William Marstersin kotiseudun Gloucestershiren murre, minkä lisäksi siinä on lainasanoja maorista.[6]
Marsters jakoi perheensä kolmeen sukuhaaraan vaimojensa mukaan. Sukuhaarat olivat nimeltään Akaingaro, Matava ja Te Pou. Säännöt esimerkiksi luonnonvarojen jaosta on tehty tämän jaon mukaan.[6]
Palmerston on suurimman osan ajasta alkoholista täysin vapaa, sillä sitä tuodaan saarelle meriteitse vain rajallisesti. Saarelaiset panevat toisinaan olutta merkkipäivien kunniaksi.[8]
Talous muokkaa
Palmerstonin väestö elää lähinnä kalastuksella, ja kalan säilömiseksi saarella onkin maailman eniten pakastimia henkilöä kohden.[9] Ennen kalatalouden pariin siirtymistä saari sai suurimman osan tuloistaan koprasta, mutta sen hinta laski erityisesti 1980-luvulla voimakkaasti.[10] Kalakannasta on hyödynnetty erityisesti papukaija-[11] ja liitokaloja, joista jälkimmäisen myyntiä vaikeuttaa Rarotongan markkinoiden epäsäännöllisesti vaihteleva tarve.[12] South Pacific Commission arvioi vuoden 1988 raportissaan Palmerstonin ekologisesti kestäväksi papukaijakalan vuosittaiseksi saaliiksi 10 000 kilogrammaa.[13]
Saarelle liikennöi lautta noin kerran kahdessa kuukaudessa. Suurin osa saarella vierailijoista tulee yksityisillä jahdeilla[9], joiden varustamisesta saaren kolme sukuhaaraa kilpailevat keskenään.[8]
Lähteet muokkaa
- Lonely Planet Rarotonga & the Cook Islands. Lonely Planet Publications, 1998. ISBN 0864425538. (englanniksi)
- Preston, Garry Leonard et alii: The Marine Resources of Palmerston Island, Cook Islands: Report of a Survey Carried Out in September 1988. South Pacific Commission, 1995. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Cook Islands: Islands, Districts & Villages citypopulation.de: Citypopulation. Viitattu 27.12.2018. (englanniksi) (saksaksi)
- ↑ a b Preston et al 1995, s. 1
- ↑ a b c d e f Palmerston - The Island of 200 Harbors The Cook Islands. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Preston et al 1995, s. 2
- ↑ Preston et al 1995, s. 3
- ↑ a b c d Lonely Planet 1998, s. 146
- ↑ a b c Palmerston - An English Legacy cookislands.org.uk. Arkistoitu 24.8.2013. Viitattu 19.5.2011.
- ↑ a b c d Martienssen, Thomas: Palmerston: The island at the end of the earth BBC News. 30.12.2013. Viitattu 2.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Lonely Planet 1998, s. 147
- ↑ Preston et al 1995, s. 8
- ↑ Preston et al 1995, s. 20-22
- ↑ Preston et al 1995, s. 25
- ↑ Preston et al 1995, s. 34
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palmerston (Cookinsaaret) Wikimedia Commonsissa
- Crocombe, Ron: Land Tenure in Oceania. Land Tenure in a Test Tube: the Case of Palmerston Atoll. University of Hawai’i Press, 1974. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
