Paavali III
Paavi Paavali III (29. helmikuuta 1468 Canino – 10. marraskuuta 1549 Rooma, oikealta nimeltään Alessandro Farnese) oli paavina 13. lokakuuta 1534 – 10. marraskuuta 1549.[1] Paavali III kutsui vuonna 1545 koolle Trenton kirkolliskokouksen. Kirkolliskokous kutsuttiin koolle protestanttisen reformaation eli uskonpuhdistuksen vastareaktiona. Kokouksen tarkoituksena oli vahvistaa katolisen kirkon oppia ja rakenteita.
| Paavali III | |
|---|---|
_-_National_Museum_of_Capodimonte.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Alessandro Farnese |
| Syntynyt | 29. helmikuuta 1468 Canino, Italia |
| Kuollut | 10. marraskuuta 1549 (81 vuotta) Rooma, Italia |
| Paavi | |
| Paavius alkoi | 13. lokakuuta 1534 |
| Paavius päättyi | 10. marraskuuta 1549 |
| Edeltäjä | Klemens VII |
| Seuraaja | Julius III |
Perhetausta muokkaa
Farnese syntyi viisilapsiseen perheeseen, jonka isä oli Pier Luigi Farnese ja äiti Giovannella Caetani. Alessandro Farnese oli avioliitossa Silvia Ruffinin kanssa ja heillä oli neljä lasta.
Hän sai vuonna 1493 kardinaalin arvon. Kesäkuussa 1519 hänet vihittiin papiksi ja hänestä tuli piispa 2. heinäkuuta 1519. Hän osallistui kuuteen konklaaviin vuosina 1503–1534.
Vuoden 1534 konklaavi muokkaa
Vuoden 1534 konklaavi alkoi 11. lokakuuta ja päättyi 13. lokakuuta. Konklaavissa valittiin seuraaja kuolleelle Klemens VII:lle. Konklaaviin osallistui 33 kardinaalia. Alessandro Farnese valittiin 13. lokakuuta uudeksi paaviksi ja vihittiin 3. marraskuuta. [2]
Paavina muokkaa
Paavali III antoi kardinaalikollegion uusille kardinaaleille Gasparo Contarinille ja Pietro Carafalle tehtäväksi laatia mietinnön katolisen kirkon sisäisestä tilasta. Kriittinen mietintö, jossa arvosteltiin korkeiden virkojen henkilövalintoja, luostarilaitoksen tilaa ja paavin legaattien vallan itsekästä väärinkäyttöä, valmistui helmikuussa 1537, ja paavi hyväksyi sen kuurian sisäpolitiikan ohjeeksi.[3] Paavali III myös vahvisti jesuiittaveljestön säännöt ja asetti 1542 inkvisitiotuomioistuimen uskonpuhdistuksen vastustamiseksi. Paavali III antoi myös Michelangelon jälleen ryhtyä Pietarinkirkon rakentamiseen ja tilasi häneltä Sikstuksen kappeliin freskon Viimeinen tuomio.[4]
Paavali III nimitti 71 kardinaalia, joiden joukossa olivat tulevat paavit Julius III, Marcellus II, Paavali IV ja Pius IV.[5] Hän loi myös Farnese-suvun herttua-aseman antamalla Parman ja Piacenzan herttuakunnat pojalleen Pier Luigi Farneselle.
Paavali III:lla oli Bolsenassa sijainneessa huvilassaan huomattavan suuri antiikin taiteen kokoelma.[3]
Katso myös muokkaa
- Bulla sublimis Deus sic dilexit humanum, et infra, orjuutta vastaan.
Lähteet muokkaa
- Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.
- Pieni tietosanakirja: Paavali
- Hintzen-Bohlen, Brigitte: Taide&Arkkitehtuuri: Rooma. Suomentanut Tandem Verlag Gmbh. Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ Hanska 2005: 322.
- ↑ http://www2.fiu.edu/~mirandas/conclave-xvi.htm#1534 Vuoden 1534. konklaavi.
- ↑ a b Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 12. Tieteen ja taiteen vuosisata, s. 119-122. WSOY, 1982. ISBN 951-0-09740-3.
- ↑ Hintzen-Bohlen 2006, s. 524.
- ↑ http://www2.fiu.edu/~mirandas/consistories-xvi.htm#PaulIII (Arkistoitu – Internet Archive) Paavali III:n nimitettyt kardinaalit. Salvador Mirandan kardinaalin tietokanta.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paavali III Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Klemens VII |
Paavi | Seuraaja: Julius III |