Owczarek podhalanski
Owczarek podhalanski (polski owczarek podhalanski) on Puolasta lähtöisin oleva iso valkoinen paimenkoirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1. Se on hyvin harvinainen: maailmassa arvellaan olevan pari tuhatta yksilöä.[2]
| Owczarek Podhalanski | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Puola |
| Määrä |
maailmassa n. 2000 Suomessa rekisteröity 948[1] |
| Rodun syntyaika | 1600-luku |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | laumanvartija-, vahti- ja seurakoira |
| Elinikä | noin 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | Podhalanski, Tatra Shepherd, berger des Tatras, Tatra-Schäferhund, pastor polaco de Podhale |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #252 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 65–70 cm narttu 60–65 cm |
| Väritys | valkoinen |
Ulkonäkö muokkaa
Rotu on vahva ja kookas: urokset ovat säkäkorkeudeltaan yleensä 65–70 cm, nartut 60–65 cm. Kallo on hieman kaareva ja otsapenger selvästi erottuva olematta jyrkkä. Kuono on paksu, kärkeä kohden vähitellen kapeneva ja kallon kanssa samanpituinen tai tätä hieman pidempi. Kirsu on keskikokoinen ja musta. Silmät ovat hieman vinoasentoiset, keskikokoiset ja tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat, keskipitkät, kolmionmuotoiset ja melko paksut. Helppohoitoinen karvapeite on säänkestävä, ja sen ansiosta rotu tulee toimeen ulkona läpi vuoden. Karvapeitteen väri on aina puhtaanvalkoinen.[3]
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Owczarek podhalanski tunnetaan tyynenä, älykkäänä ja valppaana rotuna. Se on usein varautunut vieraita kohtaan, mutta erittäin lämminhenkinen ihmisille ja eläimille, jotka kuuluvat sen laumaan. Se tulee hyvin toimeen sekä aikuisten että lasten kanssa ja on tarpeen tullen valmis puolustamaan heitä. Muita koiria kohtaan rotu käyttäytyy yleensä suopeasti. Se vartioi ja puolustaa sinnikkäästi, mutta hyökkää yleensä vain, jos sitä uhataan.
Owczarek podhalanskia koulutettaessa on pidettävä mielessä sen erityispiirteet: toisaalta itsenäisyys, ylpeys ja verkkaisuus, toisaalta miellyttämisenhalu sekä taito tulkita eleitä ja kehonkieltä. Laumanvartijakoiraa koulutettaessa johdonmukaisuus ja lempeä määrätietoisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Podhalanski on onnellinen saadessaan juosta vapaana ja omistaessaan reviirin, jota se voi vartioida. Siitä on myös seuraksi pidemmille lenkeille.
Alkuperä muokkaa
Rotu on peräisin Tatran vuoristosta Etelä-Puolasta. Sen esi-isät olivat samoja itämaisia koiria kuin muillakin suurilla valkoisilla laumanvartija- ja paimenkoirilla - erään teorian mukaan ne olisivat olleet muinaisia, yli tuhat vuotta sitten Eurooppaan saapuneita aasialaisia mastiffeja. "Isojen valkoisten" rotujen uskotaan kehittyneen noin 1600-luvulla. Owczarek podhalanski on maantieteellisen sijaintinsa ansiosta länsieurooppalaisia sukulaisrotujaan vanhempi, koska idästä vaeltaneet kansat saavuttivat ensin Euroopan itäiset osat.[2] Voimakkaimpia yksilöitä on perinteisesti kutsuttu "liptovilaisiksi", mikä viittaa alueeseen Slovakian puolella. Tätä pidetään merkkinä siitä, että podhalanski polveutuisi slovakiancuvacista, joka on kotoisin Etelä-Tatralta.[4]
1920-luvulla puolalaiset rajavartijat käyttivät owczarek podhalanskia vartio-, suojelus- ja vetokoirana. Joitain vuosia myöhemmin Maurycy Trybulski kiinnostui siitä ja laati sille ensimmäisen rotumääritelmän. Vuonna 1937 ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin kantakirjaan. Rodusta alkoi tulla suosittu paitsi vuoristoissa, myös alavilla mailla - kuten Varsovan lähiseuduilla, Malopolskan alueella ja Lvivissä.[5]
Toisen maailmansodan jälkeen Jadwiga Dyakowska, Lubomir Styczynski sekä krakovalaiset koiraharrastajat antoivat oman panoksensa rodun jalostamiseen. Sen myötä laadittiin uusi rotumääritelmä, jonka myös FCI hyväksyi. Zakopanelainen eläinlääkäri tri Henryk Derezinski vaikutti suuresti rodun jalostukseen ja johtikin paikallista jalostusohjelmaa useiden vuosien ajan. Kuuluisiin rodunedustajiin ovat lukeutuneet mm. Bela spod Brzyska, Doran Gazda z Dzianisza, King of Happiness Alpejskie Zauroczenie, Kita z Diablinca, Kotlik z Doliny za Bramka sekä Zakochany Harnas Catonium.[5]
Podhalanski Suomessa muokkaa
Vuonna 1990 Suomeen tuotiin ensimmäiset rodun edustajat, ja vuonna 1992 Suomessa syntyi ensimmäinen pentue. Nykyisin puolalaiset linjat ovat hyvin edustettuina suomalaisessa populaatiossa, mutta myös Saksasta, Ranskasta, Alankomaista ja Tanskasta on tuotu jonkin verran rodun edustajia. Suomessa on tänä päivänä noin 300 yksilöä.[2]
Terveys muokkaa
Owczarek podhalanski on tullut toimeen vuosisatojen ajan ilman erityistä huolenpitoa. Se onkin alkukantaisuutensa vuoksi rotuna varsin terve.
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomen Kennelliitto. Owczarek podhalanski. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2023. Haettu 11.1.2023.
- ↑ a b c Rodun taustaa. Suomen Owczarek Podhalanskit ry. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Owczarek podhalanski. Suomen Kennelliitto, 8.10.2013. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Slovakiancuvac. Suomen Kennelliitto, 2.9.1993. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ a b Lakomik-Kaszuba, Gabriela. Psy Ras Polskich Wczoraj i Dzis - Polish Native Dog Breeds of Yesterday and Today, s. 11, 13. Zwiazek Kynologiczny w Polsce.