Ouroboros (kreik. οuροβóρος ’hännänsyöjä’, myös oroborus, ūroboros tai uroborus, sanoista οὐρά (ūra) ’häntä’ + βορά (bora) ’syöjä’) on ikivanha symboli, jossa käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä. Ouroboroksella on keskeinen asema uskonnollisessa ja mytologisessa symboliikassa.

Theodoros Pelecanoksen alkemia-aiheisen kirjoitelman Synosius (1478) kuvitusta.

Ouroboros esittää "ikuisen kiertokulun" ympyrää, joka ilmaisee, että loppua seuraa kaiken jatkuvassa toistumisessa aina uusi alku.[1] Ouroboroksen katsotaan symbolisoivan syklisyyttä, koska se elää syömällä itseään; tämän katsotaan merkitsevän elämää ja kuolemaa sekä eroamista ja yhdentymistä.

Ouroboros esiintyy myös alkemian kuvituksissa: se kuvaa suljettua tai syklisesti toistuvaa prosessia, jossa neste pyritään muuttamaan esimerkiksi kuumentamalla ja jäähdyttämällä jalommaksi aineeksi.[1]

Kuvia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Biederman, Hans: Suuri symbolikirja, s. 178. Toimittanut Pentti Lempiäinen. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.