Ottokar Czernin
Ottokar Czernin von und zu Chudenitz (26. syyskuuta 1872 Dimokur, Böömi – 4. huhtikuuta 1932 Wien)[1] oli böömiläissyntyinen itävaltalainen kreivi, diplomaatti ja poliitikko, joka toimi Itävalta-Unkarin ulkoministerinä ensimmäisen maailmansodan aikana joulukuusta 1916 huhtikuuhun 1918. Hänen pyrkimyksensä irrottaa Itävalta-Unkari sodasta ja estää valtakuntaa hajoamasta epäonnistuivat.
_1918.jpg)
Elämäkerta muokkaa
Czernin kuului böömiläiseen aatelissukuun. Hän aloitti diplomaattiuransa Itävalta-Unkarin Pariisin-lähetystöstä vuonna 1895, ja vuonna 1899 hänet nimitettiin asiainhoitajaksi Haagiin. Palattuaan kotimaahan Czernin valittiin vuonna 1903 edustajaksi Böömin maapäiville, jossa hän esiintyi konservatiivisen politiikan kannattajana. Hän toimi myös arkkiherttua Frans Ferdinandin läheisenä neuvonantajana. Czernin puolusti aatelin valtaa ja vastusti vuonna 1907 käyttöönotettua yleistä äänioikeutta. Hänestä tuli vuonna 1912 valtakunnanneuvoston ylähuoneen elinikäinen jäsen. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin takaisin diplomaatiksi, ja hän toimi vuosina 1913–1916 lähettiläänä Romaniassa.[1] Maailmansodan puhjettua hän suositteli Itävalta-Unkarin hallitukselle Siebenbürgenin ja osan Bukovinasta tarjoamista Romanialle vastineena liitosta keskusvaltojen kanssa. Unkarin hallituksen vastustus esti hankkeen, ja Romania liittyi elokuussa 1916 sotaan ympärysvaltojen puolelle.[2]
Uudeksi keisariksi tullut Kaarle I nimitti Romaniasta palanneen Czerninin joulukuussa 1916 ulkoministeriksi Stephan Buriánin tilalle. Ulkoministerinä Czernin pyrki irrottamaan Itävalta-Unkarin maailmansodasta, mutta Saksan vastustus ja kaksoismonarkian riipuvuus liittolaisestaan estivät tämän.[1][2] Hän pyrki vakuuttamaan Saksan hallituksen pikaisen rauhan välttämättömyydestä ja suositteli Saksalle Elsass-Lothringenista luopumista, mikäli siten saataisiin ympärysvallat suostumaan rauhaan. Czerninin yhteistyö saksalaisen valtiopäivämies Matthias Erzbergerin kanssa johti Saksan valtiopäivien 19. heinäkuuta 1917 tekemään niin sanottuun rauhanpäätökseen.[2]
Czernin joutui entistä enemmän vastakkain Saksan sodanjohdon kanssa, kun hän ilmoitti tammikuussa 1918 pitämässään puheessa hyväksyvänä Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin neljäntoista kohdan ohjelman. Czernin johti saman vuoden helmi–maaliskuussa Brest-Litovskin rauhanneuvotteluita Saksan ulkoministeri Richard von Kühlmannin kanssa.[2] Czerninin asema vaikeutui huomattavasti, kun Itävalta-Unkari joutui helmikuun 1918 erillisrauhassa luovuttamaan alueitaan vastaitsenäistyneelle Ukrainalle. Hän joutui eroamaan tehtävistään huhtikuussa 1918 niin sanotun Sixtus-skandaalin vuoksi, kun keisari oli käynyt salaisia rauhanneuvotteluita ympärysvaltojen kanssa kertomatta ulkoministerilleen.[1] Czerninin erottua Burián palasi ulkoministeriksi.
Czernin toimi tasavallaksi muuttuneen Itävallan kansalliskokouksen jäsenenä vuosina 1920–1923.[1] Hän julkaisi vuonna 1919 muistelmakirjan Im weltkrieg.[2]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ottokar Czernin Wikimedia Commonsissa
