Organisaatioteoriat
Organisaatioteorioita on mahdollista jäsentää ja luokitella eri tavoin. Niitä voidaan esimerkiksi luokitella ajallisen kehityksen, teoreettisen painopisteen ja metodologisen painopisteen mukaan.[1]
Ajallisen kehityksen mukaan luokitellut organisaatioteoriat[1] muokkaa
Ajallinen kehitys on suosituimpia tapoja luokitella organisaatioteorioita. Tähän liittyy kuitenkin joitakin ongelmia kuten teorian synnyn ja kehityksen ajankohdan määrittäminen. Aika-käsitteestä voi myös saada vaikutelman, että organisaatioteorian kehityksessä on kysymys normaalitilan ja paradigmakriisin jatkuvasta vuorottelusta, jossa uusi teoria korvaa vanhan. Käytännössä kuitenkin johtavat teoriat elävät rinnakkain. Ajallisen kehityksen mukaan luokitellut teoriat ovat:
- tieteellinen liikkeenjohto 1910 - (scientific management)
- klassinen organisaatioteoria 1915 - (classical theory)
- ihmissuhteiden koulukunta 1920 - (human relations)
- organisaatioiden rakenneteoria 1920 - (structuralism)
- päätösteoria 1950 - (decision making)
- järjestelmäteoria 1950 - (system theory)
- valtateoria 1960 - (theory of power)
- kontingenssiteoria(1965 -contingency theory)
- strateginen johtaminen 1970 - (strategic management)
- teoria organisaatiokulttuureista 1980 - (organizational culture)
- innovaatioteoria 1990 - (theory of innovation)
Teoreettisen painopisteen mukaan luokitellut organisaatioteoriat[1] muokkaa
Lee Boman ja Terrence Deal ovat kirjassaan Reframing Organizations kuvanneet neljä teoreettista painopistettä, jotka ovat:
- rakennekehys
- henkisten voimavarojen kehys
- poliittinen kehys
- symbolinen kehys
Metodologisen painopisteen mukaan luokitellut organisaatioteoriat[1] muokkaa
Metodologisessa painopisteessä on keskitytty organisaatioteoreetikoihin teorioiden sijaan.
- esimoderni organisaatioanalyysi (Adam Smith, Karl Marx, Emil Durkheim)
- moderni organisaatioanalyysi (Ludwig von Bertalanffy, Kenneth E. Boulding)
- symbolis-tulkinnallinen organisaatioanalyysi (Philip Selznick, Erwing Goffman)
- jälkimoderni organisaatioanalyysi (Michel Foucault, Jean Baudrillard)