Operaatio Keltainen nauha

Operaatio Keltainen nauha oli Transport Canadan operaatio, joka suoritettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Kun Yhdysvaltain ilmailuhallinto oli sulkenut Yhdysvaltain ilmatilan kaikilta siviililentokoneilta, yli 250 matkustajakonetta jouduttiin ohjaamaan Kanadan lentokentille. Suuri osa koneista oli matkustajakoneita, jotka lensivät Atlantin tai Tyynenmeren yllä kohti Yhdysvaltoja, eikä niitä polttoaineen määrän takia voinut ohjata muualle kuin Kanadan lentokentille.

Operaation aikana lähtevät lennot peruutettiin lukuun ottamatta poliisin, armeijan ja humanitääristä apua kuljettavia avustuslentoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kanada sulki ilmatilansa. Kaikkiaan noin 255 Pohjois-Amerikkaan matkalla ollutta kansainvälistä lentoa ohjattiin 17:lle kentälle ympäri maata.^[1]

Tapahtumien kulku muokkaa

Välittömästi New Yorkin iskujen jälkeen Kanadan liikenteestä vastaavat Transport Canada ja NAV CANADA käynnistivät hätätilatoimet.

Transport Canada muokkaa

Transport Canada avasi hätätilakeskuksen (SitCen) Ottawassa 09:21 ET (13:21 UTC). SitCen on alun perin suunniteltu luonnonkatastrofeja varten, kuten varautumiseen Brittiläisen Kolumbian maanjäristyksiin, ja on ollut käytössä useita kertoja ennen syyskuun terrori-iskuja. Keskusta käytettiin vuoden 1998 jäämyrskyn aikana ja samana vuonna Nova Scotian rannikolle Peggys Coven lähistölle pudonneen Swissairin lennon 111 jälkeen. SitCenin henkilöstö koostuu useista Kanadan ministeriöistä ja näiden henkilöstöstä, NAV CANADA, Department of National Defence, Royal Canadian Mounted Police (RCMP), Canadian Security Intelligence Service (CSIS), Citizenship and Immigration Canada (CIC) ja Canada Customs and Revenue Agency (CCRA).

SitCen tehtäviin kuuluu yhteydenpito kaikkiin paikallisiin viranomaisiin ja Yhdysvaltain ilmailuviranomaisiin.

NAV CANADA muokkaa

NAV CANADAlla on kaksi komentokeskusta, Strategic Command Centre (SCC) ja Tactical Command Centre (TCC).^[1]

SCC sijaitsi Nav Canadan pääkonttorissa Ottawassa. Sen johtajana toimi varapresidentti Andy Vasarins.

TCC oli alun perin koulutuskeskus Cornwallin kaupungissa Ontariossa. Keskuksen johtajana toimi apulais-varapresidentti Kathy Fox. Keskuksen vastuualueina olivat yhteydenpito lentoasemille ja niiden lennonjohtoon. Myöhemmin operaation ensimmäisen vaiheen päätyttyä keskus muutti samaan tilaan kuin SCC, ja niiden toiminnot yhdistettiin.

Yhdysvallat sulkee ilmatilansa muokkaa

Operaatio sai virallisen alkunsa 09:45 ET (13:45 UTC), kun Yhdysvaltain ilmailuhallinto sulki ilmatilansa siviililentokoneilta terrori-iskujen johdosta.

Transport Canadan toimet muokkaa

Saatuan tiedon Yhdysvaltojen ilmatilan sulkemisesta Kanadan liikenneministeri David Collenette antoi määräyksen sulkea ilmatila kaikilta lentokoneilta lukuun ottamatta poliisin, armeijan, humanitääristä apua kuljettavia lentoja sekä kansainvälisiä lentoja matkalla Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Tämä oli ensimmäinen kerta historiassa.^[1]

Tapahtumahetkellä ilmassa oli noin 500 lentokonetta matkalla Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Transport Canada antoi ohjeet Nav Canadalle ohjata yli puolivälissä reittiään olleet koneet kanadalaisille kentille riippuen niiden kohteesta ja jäljellä olevan polttoaineen määrästä. Kanadan ilmatilaan saapui noin kaksi konetta minuutissa.

Operaation aikana SitCenin henkilöstö keskittyi kahteen pääasiaan:

Minne saapuvat koneet ohjataan
Kuinka passintarkistus ja turvatarkastus tuhansille matkustajille suoritetaan
- CIC ja CCRA siirsivät henkilöstöä muista tehtävistä helpottamaan turvatarkastuksen suorittamisessa.

Ensimmäinen lentoasema, jonne saapui koneita oli Kanadan ilmavoimien CFB Goose Bay, jonne laskeutui seitsemän lentokonetta. 14 muuta lentokenttää ympäri maata vastaanotti uudelleen ohjattuja koneita operaation kuluessa.

Atlantin lennot muokkaa

Operaatio oli suuri haaste itärannikon lentokentille. Transport Canadan ohjeiden mukaan Nav Canada pyysi turvallisuusriskin vuoksi koneita välttämään suuria asutuskeskuksia ja Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoaseman ja Montreal-Pierre Elliott Trudeaun kansainvälinen lentoaseman kenttiä.^[1] Suurin osa Euroopasta saapuvista lennoista ohjattiin itärannikon lentoasemille, vaikka joitain koneita laskeutuikin Torontoon ja Montrealiin.

Ganderin kansainvälinen lentoasema Newfoundland ja Labradorissa oli Atlantin yli johtavan lentoreitin ensimmäinen Pohjois-Amerikan lentoasema. Lentoasema otti vastaan kaikkiaan 39 suurta lentokonetta, joissa oli noin 6 600 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Ganderin kokonaisväkiluku on alle 10 000 henkeä. Matkustajien majoittaminen ja ruokahuollon järjestäminen oli jätti-urakka alueen asukkaille.

Halifax Stanfieldin kansainvälinen lentoasema otti vastaan 44 lentokonetta, ja loput Atlantin ylittävistä lennoista ottivat vastaan St. John'sin kansainvälinen lentoasema, Suur-Monctonin kansainvälinen lentoasema, CFB Goose Bay sekä Stephenvillen kansainvälinen lentoasema.

Tyynenmeren lennot muokkaa

Suurin osa Aasiasta Yhdysvaltoihin matkalla olleista koneista oli polttoainemäärän takia tilanteessa, jossa ainoa mahdollisuus oli laskeutua Vancouverin kansainväliselle lentoasemalle. Vancouver oli ainoa länsirannikon lentoasema, joka kykeni vastaanottamaan suuret Tyynenmeren liikenteessä käytetyt jumbojetit. Kaikkiaan Vancouveriin laskeutui 34 lentokonetta, joissa oli noin 8 500 matkustajaa.

Ilmavoimien toiminta muokkaa

Operaation aikana NORADin lähettämät kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset hävittäjäkoneet saattoivat useita matkustajakoneita.

Korean Airin Boeing 747-230B oli matkalla välilaskupaikalleen Anchorageen Alaskaan, (josta jatkoyhteys John F. Kennedyn lentoasemalle New Yorkiin), kun sen luultiin joutuneen kaappauksen uhriksi. Anchoragessa evakuoitiin useita rakennuksia varotoimena mahdollisen terrori-iskun varalta. Lentokone ohjattiin Whitehorsen lentoasemalle Yukoniin territoriossa Kanadaan.^[1]

Koneen polttoaine oli vähissä, ja miehistöllä oli teknisiä ongelmia yhteydenpidossa lennonjohtoon. Ennen laskeutumista Whitehorsen suurempia rakennuksia tyhjennettiin varotoimena. Koneen laskeuduttua Kanadan ratsupoliisi ryntäsi koneeseen ja aseilla uhaten ohjasi miehistön ulos koneesta. Myöhemmin havaittiin koko tapahtuman johtuneen vain muutamista väärinkäsityksistä ja koneen viallisesta tunnistelähettimestä.

Global TV ja National Post -sanomalehti kertoivat tapauksesta, jossa Air Chinan Pekingistä San Franciscoon matkalla ollutta Boeing 747 -konetta saattoi Vancouverin lentoasemalle kaksi yhdysvaltalaista F-15 hävittäjäkonetta. Myöhemmin ilmoitettiin syyksi kommunikointivirhe.^[2]^[1]

Matkustajat muokkaa

Ennen laskeutumista useimmat kapteenit eivät kertoneet matkustajille tilannetta tai laskeutumisen todellista syytä. Kaikki lentäjät eivät edes tienneet, mitä oli tapahtunut. Global TV lainasi lentäjää: "Ollessamme ilmassa emme tienneet, mitä oli tapahtunut. Meidät ohjattiin toiselle kentälle, ja syyksi ilmoitettiin turvallisuussyyt." (engl. When we were in the air, we really didn't know what was going on. All we heard was security measures and we were diverted. That was all we knew...)^[2]

Laskeutumisen jälkeen miehistö kertoi matkustajille tapahtumien kulusta ja laskeutumisen syyn.

Joissain tapauksissa matkustajien piti odottaa tunteja ennen koneesta poistumista. Kaikki koneista poistuneet tarkastettiin, ja jokaiseen koneeseen suoritettiin turvatarkastus. Lentoasemat sulkivat kiitoteitä tehdäkseen tilaa koneille, jotka pysäköitiin suljetuille kiitoteille.

CBC uutisoi Yhdysvaltain liikenneministeri Norman Minetan kiittäneen Valkoisen talon tiedotustilaisuudessa Kanadan avusta kriisin hetkellä.^lähde?

Lopulliset numerot muokkaa

Tilastot muokkaa

Lopulliset numerot vaihtelevat lähteestä riippuen. Transport Canadan tilastojen mukaan yli 33 000 matkustajaa ja 224 lentokonetta ohjattiin kanadalaisille kentille, NAV CANADAn mukaan 239 konetta. Kanadan pääministerin Jean Chrétienin mukaan 225–250 lentokonetta ja 30 000–45 000 matkustajaa laskeutui kanadalaisille kentille.^[3]

Tilastot NAV CANADAn mukaan^[1]
Lentokenttä	Lentokentän tunnus	# Lentokoneita
Halifaxin kansainvälinen lentoasema	YHZ	47
Ganderin kansainvälinen lentoasema	YQX	38
Vancouverin kansainvälinen lentoasema	YVR	34
St. John'sin kansainvälinen lentoasema	YYT	21
Winnipegin kansainvälinen lentoasema	YWG	15
Toronton kansainvälinen lentoasema	YYZ	14
Calgaryn kansainvälinen lentoasema	YYC	13
Suur-Monctonin kansainvälinen lentoasema	YQM	10
Montreal-Mirabelin kansainvälinen lentoasema	YMX	10
Stephenvillen kansainvälinen lentoasema	YJT	8
Kanadan ilmavoimien Goose Bay lentokenttä	YYR	7
Montréalin kansainvälinen lentoasema	YUL	7
Edmontonin kansainvälinen lentoasema	YEG	6
John C. Munro Hamiltonin kansainvälinen lentoasema	YHM	4
Erik Nielsen Whitehorsen kansainvälinen lentoasema	YXY	3
Deer Laken lentoasema	YDF	1
Yellowknifen lentoasema	YZF	1
	Yhteensä	239

Halifaxin lentoasema vastaanotti operaation aikana suurimman määrän lentokoneita, mutta koska Tyynenmen ylittävillä lennoilla käytettiin jumbojettejä, Vancouveriin saapui eniten matkustajia.

Lähteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g NAV CANADA and the 9/11 Crisis NAV CANADA. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
↑ ^a ^b Global National uutislähetys, 11.9.2001
↑ America Under Attack: Canada's Role cnn.com. CNN. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)

[NAV_CANADA-1] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g NAV CANADA and the 9/11 Crisis NAV CANADA. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)

[Global-2] Global National uutislähetys, 11.9.2001

[3] America Under Attack: Canada's Role cnn.com. CNN. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]