Opel Corsa D
Opel Corsa D on Opel Corsan neljännen sukupolven malli, jota valmistettiin vuosina 2006–2014.
| Opel Corsa D | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Espanja Saksa |
| Valmistaja | Opel |
| Konserni | General Motors |
| Valmistusvuodet | 2006–2014 |
| Muut nimet | Vauxhall Corsa |
| Korimalli |
3-ovinen hatchback 5-ovinen hatchback |
| Luokka | B-segmentti |
| Edeltäjä | Opel Corsa C |
| Seuraaja | Opel Corsa E |
| Teknisesti samankaltaisia |
Alfa Romeo MiTo Citroën Nemo Fiat Fiorino Fiat Grande Punto Opel Adam Opel Corsa E Opel Meriva B Peugeot Bipper |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | GM Fiat Small |
| Moottori |
R3 R4 |
| Iskutilavuus | 1,0–1,7 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen robotti 6-vaihteinen robotti 4-vaihteinen automaatti |
Opel Corsa (2006–2014) muokkaa
Corsan neljäs sukupolvi esiteltiin heinäkuussa 2006 Lontoon autonäyttelyssä. Markkinoille malli tuli syyskuun lopulla ja Suomeen ensimmäiset autot saapuivat lokakuussa. Auto rakennettiin General Motorsin ja Fiatin yhteistyössä kehittämälle pohjalevylle, jolle perustuu myös Fiat Grande Punto. Noin 30 prosenttia autojen osista on yhteisiä.
Vuoden 2006 Euro NCAP -kolaritestistä Corsa sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[1]
Corsa D:tä valmistettiin kolmi- ja viisiovisina hatchbackeina. Kolmiovinen pyrki olemaan urheilullinen coupémainen pikkuauto, kun taas viisiovinen oli pidemmällä kattolinjalla varustettu, muunneltavissa oleva, pienille perheille ja vapaa-aikaan tarkoitettu malli. Autot oli siis selkeästi suunnattu eri asiakasryhmille ja näin pyrittiin laajentamaan asiakaskuntaa. Edestä katsottuna korimallit ovat hyvin samannäköiset, mutta A-pilarista taaksepäin muotoilu on jokseenkin erilaista. Yhteisiä korinosia molemmille malleille ovat vain etulokasuojat, konepelti, etupuskuri ja ajovalot.
Kolmiovisen Corsan pakettiautoversio Corsavan esiteltiin Brysselin autonäyttelyssä tammikuussa 2007 ja ensimmäiset autot toimitettiin asiakkaille saman vuoden huhtikuussa. Takaistuimet on poistettu tavaratilan suurentamiseksi.
Uusi turvavaruste oli sopeutuvat halogeenivalot (AFL). Suuremmilla nopeuksilla ajettaessa ajovalot kääntyvät enintään 15 astetta ulkokaarteen ja kahdeksan astetta sisäkaarteen suuntaan. Kääntymisvalot valaisevat 90 astetta oikealle tai vasemmalle, kun suuntavilkku tai peruutusvaihde on kytketty päälle.[2]
Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,0- (60 hv), 1,2- (80 hv) ja 1,4-litraiset (90 hv) Twinportit. Dieselvaihtoehdot puolestaan olivat 1,3- (75 hv) ja 1,7-litraiset (125 hv) CDTi-moottorit. 1,4-litraisen bensiinimoottorin yhteyteen sai halutessaan neliportaisen automaattivaihteiston. 1,2 Twinportiin ja 1,3 CDTi:hin oli saatavana Easytronic-robottivaihteisto, joka oli bensiinimallissa viisi- ja dieselissä kuusiportainen.
Vain ecoFLEX-malleihin oli saatavana 1,3-litrainen 75-hevosvoimainen dieselmoottori. Mallissa on panostettu ympäristöystävällisyyteen ja taloudellisuuteen. Ainoastaan ecoFLEX:iin oli valittavana vihreä Green Spirit -metalliväri.
Suomessa edullisin varustetaso oli Enjoy. Siihen kuului kuusi turvatyynyä, ESP, 15 tuuman teräsvanteet pölykapselein, Radio/CD 30 -soitin, monitoimiohjauspyörä, lämmitettävät sähköpeilit, kuljettajan istuimen korkeussäätö, sähköikkunat edessä ja kauko-ohjattu keskuslukitus.[3]
Sportissa oli lisäksi urheilullinen alusta, kromattu pakoputken pää, 16 tuuman kevytmetallivanteet, kojelaudan mattakromikoristeet, sisävalaistuspaketti, etusumuvalot ja nahkaverhoiltu urheiluohjauspyörä.[4]
Muilla markkina-alueilla oli edellä mainittujen lisäksi saatavana muun muassa Enjoyn ja Sportin väliin sijoittuva Edition ja malliston huipulla oleva Cosmo. Nämä jäivät monien erikoismallien tavoin pois Suomen tuontiohjelmasta.
Barcelonan autonäyttelyssä kesäkuussa 2007 esiteltiin uusi Sport- ja OPC/VRX-mallin välimaastoon mallistossa sijoittuva GSi-malli. Opel-merkin yhteydessä mallinimi on GSi ja Vauxhallilla SRi. Autossa käytettiin 1,6-litraista turboahdettua 150 hevosvoiman moottoria. Mallia valmistettiin sekä kolmi- että viisiovisina versiona. Alustaa on laskettu lähemmäksi tien pintaa, edessä 18 ja takana 15 millimetriä.
_%E2%80%93_Frontansicht,_29._Mai_2011,_Heiligenhaus.jpg)
Vuosien 2010–2011 aikana Corsa koki uudistuksia. Aluksi päivitettiin tekniikkaa ja vuoden 2011 puolella tuli varsinainen kasvojenkohotus. Uusittuun malliin tehtiin paljon parannuksia etenkin alustarakenteisiin. Lisäksi ohjaustehostimen sähkömoottoriin tehtiin muutoksia, minkä ansiosta ajo-ominaisuudet etenkin alhaisilla nopeuksilla paranivat. Etusäleikkö ja ajovalot uudistettiin enemmän Insigniaa muistuttaviksi. Kaikissa Corsa-malleissa oli nyt myös päiväajovalot.[5] Uusia lisävarusteita olivat kosketusnäytöllinen Touch & Connect -multimedia- ja navigointijärjestelmä sekä takaistuimen sivuturvatyynyt.[6]
Moottorivalikoimassa oli myös paljon uutta. Uudet bensiinimoottorit olivat 1,2- (70 hv) ja 1,4-litraiset (87/100 hv). 100-hevosvoimainen oli varustettu automaattivaihteistolla. Dieselvaihtoehdoksi tuli nyt uusi 1,3-litrainen, josta oli kaksi tehovaihtoehtoa (90/95 hv). Suurempitehoinen oli polttoainetaloudellisempi ja 90-hevosvoimaisen sai Easytronic-robottivaihteistolla varustettuna.[5]
Perusmalliksi tuli Advantage. Sen yläpuolella oli Enjoy 111 -juhlamalli Opelin 111-vuotisjuhlan kunniaksi. Siinä oli aikaisemman Enjoyn lisäksi manuaali-ilmastointi, vakionopeudensäädin ja ajotietokone.
Viimeiset uudistuksensa Corsa D sai mallivuodelle 2012. Uuden moottorivalikoiman muodostivat 1,2 Twinport Ecotec (85 hv), 1,4 Twinport Ecotec (100 hv), 1,6 Turbo Ecotec (150 hv), 1,3 CDTI (95 hv) ja 1,7 CDTI (130 hv).
Varustetasoiksi tulivat Life, Enjoy ja Sport.
Life vastasi suunnilleen alkuperäistä Enjoy-mallia. Varusteluun oli lisätty säilytystaskut etuistuinten selkänojiin, mutta monitoimiohjauspyörä sekä kaksiosainen takaselkänoja oli karsittu ja teräsvanteet olivat 14-tuumaiset.[7]
Uudessa Enjoy-mallissa oli alkuperäisen lisäksi 15 tuuman kevytmetallivanteet ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä.[8]
Sportiin oli lisätty 17 tuuman kevytmetallivanteet, alumiinipolkimet, tummennetut takaikkunat ja ulkoväriin sointuvat ilmastointiaukkojen kehykset.[9]
Erikoismalleina olivat Black Line ja Color Edition. Color Editionin erikoispiirteenä oli kaksivärisyys ja pirteät värisävyt. Istuimet olivat urheilulliset ja korin väriin sävytetyt. Myös kojelaudassa ja ohjauspyörässä oli korinväriset koristeet. Varusteina oli 17 tuuman kevytmetallivanteet, tummennetut takaikkunat ja kromattu pakoputken pää. Alusta oli säädetty urheilullisemmaksi.[10]
Corsa OPC/VXR muokkaa
Maaliskuussa 2007 Geneven autonäyttelyssä esiteltiin suorituskykyinen Opel Corsa OPC. Isossa-Britanniassa auto tunnetaan nimellä Vauxhall Corsa VXR. Valmistajan ilmoituksen mukaan alkuperäinen tavoite oli myydä ensimmäisenä vuonna noin 3 000 autoa, mutta tämä rajapyykki ylitettiin jo ensimmäisenä kesänä.
Autossa on 1,6-litrainen turboahdettu moottori, jonka teho on 192 hevosvoimaa. Suurin vääntömomentti on 230 newtonmetriä, joka erityisen Overboost-järjestelmän avulla voi väliaikaisesti nousta 260 newtonmetriin. Vaihteistona on kuusivaihteinen manuaalivaihteisto. Kiihtyvyys nollasta sataan on 7,2 sekuntia ja huippunopeus on 225 km/h.
OPC:n erottaa tavallisesta Corsasta suurista helmalevikkeistä ja urheilullisesta takaspoilerista. Takaosassa on myös diffuusori, jonka keskellä on persoonallinen kolmionmuotoinen pakoputken ulostuloaukko. Taka-akselin rakennetta on vahvistettu ja jousitus on selvästi normaalia jäykempi. Lisäksi alustaa on laskettu 10 millimetrillä. Myös poiskytkettävän ESP-järjestelmän toiminta on sopeutettu urheilulliseen ajoon sopivaksi. Alla on vakiona 17 tuuman kevytmetallivanteet ja 215/45R17-renkaat. Joka pyörässä on levyjarrut, edessä levyjen halkaisija on 308 millimetriä ja takana 264 millimetriä. Jarrusatulat on maalattu OPC-mallien tunnusvärin mukaan siniseksi. Nahkaverhoillut urheiluistuimet ovat Recaron valmistamat.
Corsa OPC Nürburgring Edition muokkaa
Opel ilmoitti vuonna 2011, että Manuel Reuterin ohjaama Corsa OPC rikkoi Nürburgringin Nordschleifen rataennätyksen Supermini-luokassa. Corsan loppuaika 20,8 kilometrin pituisella radalla oli 8,49,99 minuuttia. Tämän kunniaksi esiteltiin entistäkin suorituskykyisempi Opel Corsa OPC Nürburgring Edition. Auton 1,6-litrainen moottori on saatu ohjausyksikön säädöillä, uudella ahtimella ja erikoispakoputkistolla tuottamaan 210 hevosvoiman tehon. Alustaa on madallettu entisestään ja autossa on tuumaa suuremmat 18-tuumaiset kevytmetallivanteet.
Lähteet muokkaa
- Corsa-esite. Adam Opel GmbH, 10/2007.
- Corsa-esite. Adam Opel AG, 7/2011.
Viitteet muokkaa
- ↑ Opel / Vauxhall Corsa 2006 Euro NCAP. Viitattu 30.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Esite 10/2007, s. 18.
- ↑ Esite 10/2007, s. 29.
- ↑ Esite 10/2007, s. 31.
- ↑ a b Autoesittely Opel Corsa 2010–2011 Autotalli.com. Viitattu 30.6.2015.
- ↑ Esite 7/2011, s. 31, 36
- ↑ Esite 7/2011, s. 15.
- ↑ Esite 7/2011, s. 16.
- ↑ Esite 7/2011, s. 19.
- ↑ Autoesittely Opel Corsa 2013 Autotalli.com. Viitattu 30.6.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opel Corsa D Wikimedia Commonsissa
