Onondagat

Onondagat (Kukkuloiden ihmiset) olivat yksi irokeesien liittokunnan viidestä alkuperäisestä kansasta. Liiton on arveltu syntyneen 1500-luvun aikana estämään keskinäisiä sotia ja vieraiden kansojen maahanhyökkäyksiä. Onondagat tunnettiin liiton "Tulenpitäjinä", mikä käytännössä tarkoitti sitä, että heillä oli liittoneuvostossa muodollinen johtoasema. Kokoukset pidettiin onondagojen pääkylässä ja niiden tärkein tehtävä oli rauhan säilyttäminen.

Irokeesien liittokunnan viisi kansaa vuonna 1650.

Samuel de Champlainin piirros hyökkäyksestään onondagakylään vuonna 1615.

Irokeesiliiton muut kansat olivat mohawkit, senecat, oneidat sekä cayugat. Kuudes kansa tuscarorat liittyi jäseneksi 1700-luvun alkupuoliskolla. Alkuperäiset asuinalueet käsittivät nykyisen New Yorkin osavaltion ja eritoten alueet Niagaran putousten ja Adirondackvuoriston välillä. Irokeesit laajensivat alueitaan 1600-luvun aikana ottamalla haltuunsa eteläisiä osia Ontariosta sekä laajoja alueita Pennsylvaniasta, New Jerseystä ja Ohiosta. Vaikka mohawkit ja senecat muodostivat irokeesien sotavoimien pääjoukot, osallistuivat myös onondagat moniin sotiin liittokunnan yhteisen edun hyväksi.

Onondagojen määrän on arveltu olleen suurimmillaan vuonna 1677, jolloin jesuiitat laskivat heidän kokonaismääräkseen 1 750 henkeä. Kun irokeesien valtakausi päättyi 1700-luvulla, monet onondagat liittyivät katolisiin mohawkeihin ja muuttivat Kanadaan. Amerikan vapaussodassa vuonna 1775 lähes kaikki onondagat yhdistyivät vielä kerran irokeesiliiton muihin kansoihin taistellakseen englantilaisten puolella Yhdysvaltoja vastaan.

Nykyään onondagoja asuu sekä New Yorkissa että Ontariossa.