Olympianiemenmurmeli
Olympianiemenmurmeli (Marmota olympus) on Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltion länsiosan Olympian niemimaan vuorilla tavattava murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
| Olympianiemenmurmeli | |
|---|---|
_flipped.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Suku: | Murmelit Marmota |
| Laji: | olympus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Marmota olympus |
|
 Levinneisyyskartta |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Taksonomia muokkaa
.jpg)
.jpg)
Olympianiemenmurmelia on aikaisemmin pidetty joissakin lähteissä alppimurmelin (M. marmota) alalajina.[1] Olympianiemenmurmelia itsessään ei jaeta eri alalajeihin.[2]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Olympianiemenmurmelien urokset ovat naaraita kookkaampia. Niiden ruumiin pituus on 720–750 mm, hännän pituus 210–237 mm. Paino ennen horrosta on 8 500–11 000 g ja jälkeen 4 100–4 300 g. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 670–690 mm, 180–192 mm, sekä 6 700–7 500 g ja 2 700–3 500 g. Turkki on pitkä ja paksu. Sen väritys on selkäpuolelta vaaleanruskea tai keltainen. Se saattaa myös kellertyä kesän aikana. Vatsapuoli on tavallisesti samanvärinen, mutta se voi olla ruskeampi tai harmaampi. Päässä kuono on valkoinen. Kuonosta valkoinen karvoitus yltää usein silmille saakka.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Olympianiemenmurmelia tavataan vain Olympian niemimaan vuorilla Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltion länsiosassa. Lähes koko levinneisyyaslue on osa Olympian kansallispuistoa.[1]
Lajia esiintyy vuoristoniityillä yli 1 400 metrin korkeuksilla merenpinnasta. Tyypillisimmillään niitä on lähellä puurajaa niityillä ja talusrinteillä vuorien etelärinteillä. Etelärinteet ovat suosittuja ehkä siksi, että aurinko sulattaa niiltä lumen aikaisemmin.[1]
Elintavat muokkaa
Olympianiemenmurmeli on päiväeläin. Se elää yhdyskunnissa, jossa on tavallisimmin yksi hallitseva uros ja korkeintaan kolme lisääntyvää naarasta. Niiden lisäksi ryhmään kuuluu yksi- ja kaksivuotiaat jälkikasvut. Yhdyskunnan kotialueen koko on keskimäärin 5,4 hehtaaria. Yhdyskunnan reunamilla voi elää alempiarvoisia uroksia, mutta ne ovat harvoin osa samaa sosiaalista ryhmää hallitsevan uroksen eläessä. Yhdyskunnassa on useita pesäkoloja, joita käytetään lepäämiseen, poikasten kasvattamiseen ja pakokoloina. Nukkuminen tapahtuu yleensä suuremmissa koloissa unikammioissa, joiden seinät vuorataan kuivilla kasveilla. Pesän sisäänkäynnille rakentuu pieni maa- ja kivikasa. Laji horrostaa perheryhmän kanssa 7–8 kuukautta heräten kevään lopulla.[2]
Saman ryhmän naaraat lisääntyvät usein vuorotellen eri vuosina.[2] Parittelu tapahtuu pian horroksesta heräämisen jälkeen ja poikaset syntyvät toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.[1] Kerrallaan poikasia on noin neljä. Poikaset elävät kotiryhmässään kolmivuotiaiksi saakka, jolloin ne hajaantuvat. Ensimmäisestä elinvuodestaan selviytyy noin 53 % ja 1-vuotiaista 85 %. Suurin osa kuolemista tapahtuu horroksen aikana. Lumipeitteen vähäisyys kasvattaa kuolleisuutta horroksen aikana.[2]
Olympianiemenmurmeli käyttää ravinnokseen heiniä, sarakasveja ja muita kasveja. Ne voivat syödä myös kasvien juuria. Ruokailualueellaan ne voivat kuluttaa jopa 30 % koko biomassasta. Toisaalta niiden ruokailu johtaa suurempaan kasvien biodiversiteettiin. Harvemmin se saattaa syödä myös puun kaarnaa ja havupuiden jälsiä. Joskus sen on havaittu syövän eläinperäistä ravintoa ja myös kannibalismi on mahdollista.[2]
Olympianiemenmurmelin tavallisimmat petoeläimet ovat kojootti, puuma, punailves ja maakotka. Lähialueella myös esiintyvät mustakarhu ja kettu eivät sen sijaan ilmeisesti muodosta uhkaa.[3] Olympianiemenmurmeleilla on neljä erilaista hälytysääntä uhan tyypistä riippuen.[2]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt olympianiemenmurmelin elinvoimaiseksi lajiksi. Sen levinneisyysalue on sinänsä pieni, mutta se kuuluu miltei kokonaan suojeltuun Olympian kansallispuistoon. Kannan kooksi on arvioitu 2 000–4 000 yksilöä. Kanta on laskenut, mutta ei hälyttävän nopeasti.[1]
Kojootit ja vuoriniittyjen metsittyminen ovat johtaneet paikallisesti eri kantojen vähenemiseen. Huomattava uhka on myös ihmisen toiminta.[1] Sitä ei kuitenkaan metsästetä tai vainota tuholaisena.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Cassola, F.: Marmota olympus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 286–287. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1. (englanniksi)
- ↑ Julia Witczuk, Stanisław Pagacz ja L. Scott Mills: Disproportionate predation on endemic marmots by invasive coyotes (s. 702–713) Journal of Mammalogy, Volume 94, Issue 3. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Laji.fi: Olympianiemenmurmeli (Marmota olympus)
- iNaturalist: Olympianiemenmurmeli (Marmota olympus)
- ITIS: Marmota olympus (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Marmota olympus (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Marmota olympus, Olympic marmot (englanniksi)