Oliivihaukiankerias
Oliivihaukiankerias (Muraenesox bagio) on suurikokoinen käärmemäinen ankeriaskala. Se on yöaktiivinen ja saalistaa pohjakaloja ja äyriäisiä. Laji on arvostettu sekä virkistys- että ammattikalastajien keskuudessa, ja sitä pyydetään mielellään. Se on hyvin aggressiivinen, ja sen purema voi olla hyvinkin vakava.[2]
| Oliivihaukiankerias | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ankeriaskalat Anguilliformes |
| Heimo: | Haukiankeriaat Muraenesocidae |
| Suku: | Muraenesox |
| Laji: | bagio |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Muraenesox bagio |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Oliivihaukiankerias voi kasvaa lähes kaksimetriseksi ja 28–30 kilogramman painoiseksi.[2] Lajin pääväri on oliivinruskea, selän puolella tummempi väritys vaalentuu vatsaa kohti. Leuat ovat suuret ja haukimaiset.
Levinneisyys muokkaa
Oliivihaukiankeriasta esiintyy Indopasifisella merialueella, joka ulottuu Afrikan itärannikolta Filippiineille ja Japaniin, Uuden-Guinean ympäristöön, Australian pohjoisrannikolle, Uuteen-Kaledoniaan ja Fidžisaarille. Se elää rannikon matalissa vesissä ja toisinaan jokisuiden murtovesissä.
Lisääntyminen muokkaa
Naaras laskee mätimunansa lähelle rannikkoa ja poikaset kuoriutuvat 9–10 viikossa. Naaras voi laskea kerralla jopa neljä miljoonaa mätimunaa.
Lähteet muokkaa
- Vida, Antal & Kótai, Tamás: 365 kalaa. H. F. Ullmann, 2006. ISBN 978-3-8331-2547-8.
Viitteet muokkaa
- ↑ McCosker, J., Smith, D.G. & Tighe, K.: Muraenesox bagio IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Australian rannikolle ajautui terävähampainen kummajainen: ”Mikä hitto se on?” Ilta-Sanomat. 16.2.2016. Arkistoitu 17.2.2016. Viitattu 17.2.2016.