Olavi Siippainen
Otto Olavi Siippainen (15. heinäkuuta 1915 Kuopio – 1. marraskuuta 1963 Siilinjärvi) oli suomalainen prosaisti ja runoilija.[1]
Elämä muokkaa
Siippainen syntyi kuopiolaiseen työläisperheeseen, hänen vanhempansa olivat maalari Otto Siippainen ja Anna Kustaava Happonen.[2] Siippainen oli naimisissa 1938–1945 toimittaja Lempi Maria Thuren ja vuodesta 1946 runoilija Laura Latvalan kanssa. Näistä liitoistaan hänellä oli yhdeksän lasta.
Siippainen kävi kansakoulun ja puolitoista vuotta Kuopion lyseota. Tämän jälkeen hän työskenteli eri ammateissa kuten äitinsä apulaisena tulitikkutehtaassa, juoksupoikana, rotaatioapulaisena, latomossa, postinkantajana, laudan lastaajana, asevarikolla, ammattikalastajana, puusepäntehtaassa ja vaneritehtaassa. Hän haaveili jo tuolloin kirjailijan urasta ja luki paljon kirjastosta lainaamiaan teoksia, hänen suosikkikirjojaan olivat muun muassa Knut Hamsunin Nälkä, Jack Londonin Martin Eden ja Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Vuosina 1935–1936 Siippainen opiskeli Työväen Akatemiassa ja työskenteli sen jälkeen toimittajana ensin Kajaanissa ja Varkaudessa ja 1938–1940 Savon Työmiehessä.
Talvi- ja jatkosotiin Siippainen osallistui tk-miehenä. Sodan jälkeen hän toimi vapaana kirjailijana ja lehtimiehenä. Hän kirjoitti pakinoita ja kolumneja eri lehtiin ja toimi Suomen Sosialidemokraatin ja Sosialistisen Aikakauslehden kirjallisuusarvostelijana 1945–1947. Siippainen kirjoitti lehtijuttujaan eri nimimerkeillä kuten Iloinen, Petteri, Kaaleppi, Karho Otto, Kimpinen, Kimpinen Kalle, Mäikiä Urmas, O. S., O. S-nen, Robin Hood, Saarto Olavi, Svejk ja Uolevi. 1940-luvun lopulla hän asui Helsingissä ja osallistui Urania-piirin toimintaan. Tähän taidefilosofiaa ja klassista musiikkia harrastaneeseen piiriin kuuluivat muun muassa Eino Krohn, Kai Laitinen, Lassi Nummi, Lasse Heikkilä, Bo Carpelan, Paavo Rintala ja Jouko Tyyri.
Viimeiset vuotensa Siippainen asui ensin Joensuun lähellä Paiholassa 1952–1959 ja sitten Siilinjärvellä 1959–1963. Siippainen kuoli sydänkohtaukseen Siilinjärvellä.
Kirjallinen tuotanto muokkaa
Siippainen liittyi työläiskirjailijoiden Kiila-ryhmään 1937 ja oli mukana Kiilan mainitun vuoden albumissa. Heti 1940-luvun alussa hän jäi pois yhdistyksen toiminnasta, vaikka ei koskaan virallisesti eronnutkaan siitä. Esikoisteoksensa Nuoruus sumussa Siippainen julkaisi 1940, mutta jo sitä ennen hän oli osallistunut runoantologiaan Vaella nuoruus (1939).[2]
Teokset muokkaa
- Nuoruus sumussa. Neljä novellia. 1940.
- Loppuun saakka. Kertomuksia kahdesta sodasta. 1942.
- Suuntana läntinen. Romaani. 1943.
- Ylistän rakkautta. Runoja. 1943.
- Maata näkyvissä. Romaani. 1946.
- Sinimekkoinen tyttö. Novelleja. 1946.
- Ikuisilla niityillä. Romaani. 1951.
- Menon yhteisyys. Vaelluslauluja. (yhdessä Laura Latvalan kanssa) 1951
- Tarinaniskijä. Tarinoita sekä jokunen novelli. 1951.
- Nainen ja viisi miestä. Ajanvietekertomus. 1953.
- Herätys. Suomalainen sarja. 1955.
- Pyörättömän piiri. Romaani. 1958.
- Yllätyksiä Kämmensaaressa. Kertomus nuorisolle. 1958.
- Opossumi ja IV A. (WSOY Nuorten toivekirjasto 119). 1959.
- Nuoruuden trilogia. Sisältää: Suuntana läntinen, Maata näkyvissä, Menon yksinäisyys. 1959.
- Verisavotta. Sotaromaani (keskeneräinen teos)
- Toisillemme 1957 ja 1964. (yhdessä Laura Latvalan kanssa) 1965
- Kirjeitä kirjailijatovereille vuosilta 1945–1963. Toimittanut Laura Latvala. 1975.
Palkinnot muokkaa
- Kalevi Jäntin palkinto, 1944
- Valtion kirjallisuuspalkinto, 1943, 1952, 1956, 1960
- Nuorten Kirja ry:n kunniamaininta teoksesta Opossumi ja IV A, 1959
Lähteet muokkaa
- Siilinjärven kirjaston sivu Olavi Siippaisesta. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Olavi Siippaisen elämäkerta. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Korhonen, Juhani – Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 253. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
- ↑ a b Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Olavi Siippainen”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 516–524. Porvoo: WSOY, 1947.