Wikipedia

Ojakärsämö

putkilokasvilaji

Ojakärsämö (Achillea ptarmica) on voimakastuoksuinen, valkokukkainen asterikasvi. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa ja laikuttaisesti aina Venäjän Tyynenmeren rantaan. Se kasvaa erityisesti aurinkoisilla paikoilla.

Ojakärsämö
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae[2]
Suku: Kärsämöt Achillea
Laji: ptarmica
Kaksiosainen nimi

Achillea ptarmica
L.

Katso myös

  Ojakärsämö Wikispeciesissä
  Ojakärsämö Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Ojakärsämö on 30–60 cm korkea, pystykasvuinen ruohovartinen kasvi. Sen varsi on usein jo alaosasta haarova. Harmahtavan- tai puhtaanvihreät lehdet ovat 3–8 cm pitkiä, tasasoukkia tai suikeita, litteälaitaisia ja kevyesti hammaslaitaisia. Kukinto on niukkahaarainen, tavallisesti harsu mykeröstö. Kukat ovat väriltään valkoisenharmahtavia. Kukassa on kellertävänvalkoinen, 6–15 mm leveä mykeröpohjus sekä valkoisia, 4–7 mm pitkiä kielikukkia 10–14 kappaletta. Ojakärsämö kukkii heinä-syyskuussa.[3]

 
Vasemmalla ojakärsämön kukkia, oikealla siankärsämön kukkia.

Ojakärsämön kukat ovat suuremmat kuin ulkonäöltään hieman samantapaisilla lähisukulaisilla siankärsämöllä (A. millefolium) ja isokärsämöllä (A. salicifolia).[3] Ojakärsämö risteytyy helposti isokärsämön kanssa. Risteymää esiintyy Suomessa etenkin Vanajaveden rannoilla lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[3][4]

Levinneisyys muokkaa

Ojakärsämöä ja sen alalajeja tavataan lähes koko Euroopassa Pyreneiltä itään aivan eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu läpi Venäjän keskiosiin ja laikuttaisena aina Tyynellemerelle saakka. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan.[5] Suomessa ojakärsämö yleistyi vasta 1900-luvun alkupuolella heinänviljelyn mukana.[6] Nykyään sitä esiintyy yleisenä etelärannikolta Keski-Lapin korkeudelle asti. Pohjoisemmassa lajia tavataan satunnaisesti.[7]

Elinympäristö muokkaa

Ojakärsämö kasvaa aurinkoisissa paikoissa melko ravinteikkaassa maassa. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat niityt, pientareet, pellot, rannat ja joutomaat.[3]

Käyttö muokkaa

Kauniskukkaista ojakärsämöä on jo kauan käytetty koristekasvina puutarhoissa myös Suomessa.[6] Nykyään lajia myös kasvatetaan kaupallisesti, varsinkin lajin kerrannaiskukkaista muotoa eli koreakärsämöä (Achillea ptarmica f. multiplex). Ojakärsämön kukkia voi kuivattaa koristeeksi.[5][8]

Ojakärsämöä on myös käytetty rohdoskasvina. Kiinassa kasvia on käytetty ennustamiseen jo kolme tuhatta vuotta sitten.[9]

Lähteet muokkaa

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Bilz, M.: Achillea ptarmica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.8.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Stevens, P. F.: Asteroideae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 5.5.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 423–424.
  4. ↑ Ojakärsämö Achillea ptarmica Pinkka – Lajituntemuksen oppimisympäristö. Viitattu 19.3.2024.
  5. ↑ a b Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Nysört (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.6.2009. (ruotsiksi)
  6. ↑ a b Oulun kasvit 2005, s. 282–283.
  7. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2008: Ojakärsämön levinneisyys Suomessa Viitattu 5.1.2010.
  8. ↑ Pratensis verkkokauppa
  9. ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 241.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ojakärsämö&oldid=22271649”