Oikeusvarmuus
Oikeusvarmuus tarkoittaa luottamusta siihen, että valtiossa ylläpidetään oikeutta, että tuomioistuimet tekevät ratkaisunsa lakeja ja kansan oikeuskäsitystä noudattaen sekä että oikeudellisia ratkaisuja voidaan ennalta arvioida. Yhteiskunnan oikeusrauhan toteutumisen edellytyksenä on myös oikeusvarmuuteen kuuluva lainrikkojien selvittäminen ja heidän rankaisemisensa sekä oikeuden käskyjen ja kieltojen varma voimaansaattaminen.[1][2]
Oikeusvarmuuden käsitteessä ei ole ensisijaista ratkaistun tapauksen kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus, joihin voidaan huonoa lakia sovellettaessa törmätä. Oikeusvarmuuden edellytyksenä on oikeussäännösten selkeys ja yhdenmukainen sovellettavuus. Lakeja säädettäessä voidaan esimerkiksi yleislausekkeita käyttämällä huonontaa ennakoitavuutta, mutta mahdollistaa oikeudenmukaisuuden huomioon ottaminen ratkaisuja tehtäessä. Oikeusvarmuus eroaa oikeusturvasta siinä, että oikeusturvaan liittyy ennakoitavuuden ohella myös ratkaisun sisällön oikeellisuus.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1964
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palstat 936–938