Nuijasara
Karttusara, aiemmin nuijasara, (Carex buxbaumii) on tuulipölytteinen monivuotinen kasvilaji sarojen suvussa.
| Karttusara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | buxbaumii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carex buxbaumii |
|
| Katso myös | |
Taksonomia muokkaa
Karttusara on jaettu eri alalajeihin. Suomessa tavatut kaksi alalajia ovat rantanuijasara (C. buxbaumii subsp. buxbaumii) ja lapinnuijasara (C. buxbaumii subsp. mutica).[2][3] Nykyisin alalajeja ei tunnisteta, vaan rantanuijasara luokitellaan karttusaran synonyymiksi ja lapinnuijasara eri lajiksi vuomasara (Carex adelostoma). Karttusara ja vuomasara muodostavat yhdessä karttusararyhmän (Carex buxbaumii -ryhmä).[4]
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Karttusara kuuluu valeyhtäläistähkäisten kolmiluottisten sarojen ryhmään. Se kasvaa 20–80 senttimetriä korkeaksi.
Juurakko on pitkä. Varsi on pysty, jäykkä ja täyteinen. Tyvitupet ovat tumman punertavat, usein ripsilaitaiset. Lehdet ovat ruodittomat, tupelliset ja vartta lyhyemmät. Lehtilapa on 2–4 millimetriä leveä, jäykkä ja sinivihreä. Kukinto on 3–10 senttimetriä pitkä, harsu ja koostuu 3–6 tähkästä. Tähkät ovat 10–25 mm pitkiä, ja emi- ja hedekukat ovat yleensä eri tähkissä. Latvatähkä on nuijamainen, kärjestä emikukkainen, tyvestä hedekukkainen. Alemmat tähkät ovat pallomaisia tai pitkulaisia ja emikukkaisia. Tähkäsuomut ovat suippoja tai otakärkisiä ja mustia, keskisuoni on vihreä. Pullakot ovat 2–4,5 mm pitkiä, luumunmuotoisia, litteähköjä, himmeitä ja vaaleanvihreitä, pullakon suuota on hyvin lyhyt.[3][5] Karttusaralla voi esiintyä harvinaista nokisientä karttusarannokea (Anthracoidea buxbaumii).[6]
Karttusara Suomessa muokkaa
Lajia tavataan melko suuressa osassa Suomea, ei kuitenkaan aivan lännessä. Etelä-Suomessa karttusara on harvinainen ja Lapissa jokseenkin yleinen. Suomessa karttusara kasvaa ohutturpeisilla letoilla, suoniityillä, rannoilla ja puronvarsilla.[3]
Karttusara on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[7]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 160 . Helsinki: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Carex buxbaumii IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Rikkinen, Jouko, 2014, s. 160.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 570.
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
- ↑ Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Karttusara (Carex buxbaumii)
- ↑ Piątek, Marcin & Ruszkiewicz-Michalska, Małgorzata & Mułenko, Wiesław: Catalogue of Polish smut fungi, with notes on four species of Anthracoidea. Polish Botanical Journal, 2005, 50. vsk, nro 1, s. 19–37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Ahvenanmaalla rauhoitetut lajit Ahvenanmaan maakuntahallitus. 12.11.1998. Viitattu 31.12.2019. (ruotsiksi)