Nominalismi

filosofia

Nominalismi eli olio-olemassaolokäsitys on ontologinen kanta, josta on olemassa kaksi versiota. Ensimmäinen kieltää universaalien eli yleiskäsitteiden olemassaolon mielen ulkopuolella. Toinen kieltää kaikkien abstraktien olioiden eli sellaisten olioiden, jotka eivät sijaitse aika-avaruudessa, olemassaolon.[1]

Ensin mainittu kanta on peräisin keskiajan filosofiasta ja liittyy universaalien ongelmaan. Jälkimmäinen kanta on syntyjään myöhäisempi. Mikäli kaikkien yleiskäsitteiden katsotaan olevan abstrakteja olioita, nämä kaksi nominalismin merkitystä kuitenkin sulautuvat yhteen.

Nominalismi on käsiterealismin eli ominaisuus-olemassaolokäsityksen vastakohta. Käsiterealismi katsoo, että kun käytämme sellaisia kuvaavia käsitteitä kuin 'kissa' tai 'vihreä', näiden käsitteiden muodot ovat todella olemassa itsenäisenä maailmasta, jonkinlaisessa abstraktissa todellisuudessa. Nominalismi puolestaan katsoo, että yleiskäsitteiden kuvaamilla ideoilla ei ole erillistä olemassaoloa mielikuvituksemme ulkopuolella.

Suurin osa nominalisteista katsoo, että ainoastaan aika-avaruudelliset fysikaaliset partikulaarit eli yksilöoliot ovat todellisia, ja yleiskäsitteet ovat olemassa vain niistä johdettuina (universalia post res, ”universaalit asioiden jälkeen”). Jotkut nominalistit kuitenkin katsovat, että on olemassa yksilöolioita, jotka ovat abstrakteja entiteettejä, kuten luvut.

Nominalismista on olemassa useita muunnelmia, jotka vaihtelevat äärimmäisestä nominalismista lähes realismiin.

Tausta muokkaa

Historia muokkaa

Termi ”nominalismi” tulee latinan sanasta nomen (”nimi”). Tämä johtuu siitä, että alkuperäisessä käyttöyhteydessä, keskiajan universaalikiistan aikana, nominalismi viittasi kantaan, jonka mukaan yleiskäsitteiden sijasta on olemassa vain asioiden nimiä, ”nimilappuja”, joita käytämme kuvaamaan joitakin olioita. Nominalismin perustajana pidetään usein Roscellinusta. Klassisen nominalismin pioneereja oli Vilhelm Occamilainen. Myöhemmistä filosofeista muun muassa John Locke ja George Berkeley olivat nominalismin tiukkoja kannattajia.

Universaalien ongelma muokkaa

Pääartikkeli: Universaalien ongelma

Nominalismi syntyi universaalikiistan aikana vastauksena yleiskäsitteiden eli universaalien ongelmaan, erityisesti ongelmaan siitä, minkä asioiden voidaan katsoa olevan samaa tyyppiä. Esimerkiksi, että Kissi ja Mirri ovat kummatkin kissoja, tai että jotkut ominaisuudet ovat toistettavissa olevia useiden erilaisten kappaleiden välillä, kuten että ruoho, sammakko ja omena ovat kaikki vihreitä. Universaalien ongelmassa halutaan tietää, mikä tarkkaan ottaen tekee sekä Kissistä että Mirristä kissoja, ja mikä tekee ruohosta, paidasta ja sammakosta vihreitä.

Käsiterealismin vastaus on, että kaikki vihreät asiat ovat vihreitä, koska on olemassa erillinen universaali, yksittäinen abstrakti olio, jonkinlainen 'vihreys', joka on osana kaikkia vihreitä asioita. Ruohossa, paidassa ja sammakossa on yksi samanlainen osa. Voidaan siis ajatella, että nämä kolme osaa, kolme vihreyttä, ovatkin yksi asia. 'Vihreys' on siis yksi olemassa oleva asia, joka esiintyy aina siellä missä on vihreitä asioita. Tällainen ajattelutapa yhdistetään muun muassa Platoniin ja hänen ideaoppiinsa.

Nominalismi kieltää universaalien olemassaolon. Tähän on useita perusteita. Ensimmäinen koskee sitä, missä universaalit sijaitsisivat. Platon esitti tunnetusti, että jossain on olemassa abstraktien muotojen, ideoiden tai universaalien "valtakunta", joka on erillään fyysisestä todellisuudesta. Olemassa olevat fyysiset kappaleet ovat ainoastaan näiden universaalien toteutumia. Tämä herättää kuitenkin kysymyksen, missä tämä "valtakunta" sijaitsee. Yksi mahdollisuus on, että se olisi ajan ja paikan ulkopuolella. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että ajan ja paikan ulkopuolella ei ole mitään. Maltilliset realistit katsovat, että universaalit eivät sijaitse missään erillisessä paikassa, vaan että ne sijaitsevat ajassa ja paikassa siellä missä niihin milloinkin viitataan.

Asia tulee vielä monimutkaisemmaksi, jos kysytään, mikä on universaalin ja sen toteutuman välinen suhde? Ajatellaan, että 'kissuus' tai 'vihreys' olisi yksi asia. Nominalistit katsovat, ettei yksi asia voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Realistit taas katsovat, että on vain yksi 'kissuus' tai 'vihreys', ja se on jossain suhteessa yksittäisiin toteutumiin. Tätä suhdetta ei kuitenkaan yleensä selitetä.

Monet filosofit suosivat yksinkertaisia ontologioita, joihin kuuluu vain minimimäärä erilaisia tyyppejä. He pyrkivät esittämään kaiken mitä haluavat, ilman että heidän olisi tarve käyttää sellaisia universaaleja kuin 'kissuus' tai 'vihreys'.

Nominalismin muunnelmia muokkaa

Äärimmäinen nominalismi muokkaa

Äärimmäinen nominalismi ei tunnusta universaalien ongelman olemassaoloa eikä erottelua yleiskäsitteiden ja yksilöolioiden välillä. Äärimmäisen nominalismin mukaan yleiskäsitteistä puhuminen on väärinkäsitystä. Todellisuudessa ne eivät ole olemassa edes näennäisesti. Muun muassa W. V. O. Quine ja Michael Devitt ovat kannattaneet äärinominalismia.[2]

Predikaattinominalismi muokkaa

Predikaattinominalismin mukaan yleiskäsitteet ovat pelkästään kielellisiä predikaatteja. Yleiskäsitteet syntyvät, kun samaa predikaattia sovelletaan useaan yksilöolioon. Predikaattinominalismia on kannattanut esimerkiksi John Searle. Lisäksi se muistuttaa Gottlob Fregen teoriaa ominaisuuksista predikaattifunktioina.[3]

Predikaattinominalismin mukaan esimerkiksi Kissi ja Mirri ovat kummatkin kissoja sillä perusteella, että predikaattia 'kissa' sovelletaan kumpaankin niistä. Sama pätee kaikkeen olioiden ominaisuuksien samankaltaisuuteen.

Tärkein vastaväite predikaattinominalismia vastaan on se, ettei se tarjoa riittävää ratkaisua universaalien ongelmaan. Se ei esimerkiksi selitä, millä perusteella joukko olioita on samanlaisia jonkun ominaisuuden suhteen.[4] Toisekseen predikaattinominalismi sallii sekä liian harvoja että liian monia ominaisuuksia. Ensiksi mainitussa on kyse siitä, että predikaattinominalismi ei salli sellaisten ominaisuuksien olemassaoloa, joille ei ole vielä kehitetty predikaattia. Esimerkkinä voisi olla joku fysikaalinen ominaisuus, jota ei ole vielä havaittu. Viimeksi mainitussa on kyse siitä, että predikaattinominalismi sallii sellaisten luonnottomienkin ominaisuuksien olemassaolon, jolle joku kehittää predikaatin. Tästä ovat esimerkkinä Nelson Goodmanin esittelemät predikaatit ”grue” ja ”bleen”.[3]

Käsitenominalismi eli konseptualismi muokkaa

Pääartikkeli: Konseptualismi

Käsitenominalismin eli konseptualismin mukaan yleiskäsitteet syntyvät ihmismielessä, ja ne ovat todellisia mielen käsitteitä eli mielteitä tai mentaalisia representaatioita. Tätä näkemystä on kannattanut muun muassa Vilhelm Occamilainen.[5] Keskiajan universaalikiistaa käsiteltäessä konseptualismi on usein erotettu kolmanneksi vaihtoehdoksi nominalismin ja käsiterealismin ohelle, mutta koska se kieltää yleiskäsitteiden olemassaolon mielen ulkopuolella, myös se luetaan nykyisin useimmiten nominalistiseksi kannaksi.

Konseptualismilla on sama ongelma kuin predikaattinominalismilla. Sekään ei selitä, millä perusteella joistakin olioista käytetään samoja käsitteitä. Sekä predikaattinominalismi että konseptualismi ovat liian riippuvaisia inhimillisestä kielestä tai käsitejärjestelmästä.[5]

Luokka- ja samankaltaisuusnominalismi muokkaa

Luokkanominalismin mukaan yleiskäsitteet ovat jäsenyyksiä yksilöolioiden muodostamissa luokissa, jotka käyttäytyvät joukko-opin joukkojen tapaan. Luokat muodostavat näin uuden olevaisen kategorian. Luokat eivät kuitenkaan ole toistettavia eivätkä siksi yleiskäsitteitä; ne ovat ainutkertaisia yksilöitä.[6]

Eräs luokkanominalismin ongelma liittyy juuri ajatukseen luokista yksilöolioina. Tällöin sellainen luokka, jossa on ainoastaan yksi yksilöolio, on erillinen yksilöolio, mikä vaikuttaa ontologian tarpeettomalta laajennokselta. Toinen ongelma liittyy siihen, että luokkanominalismissa jokaista ominaisuutta vastaa olioiden joukko ja jokaisen oliojoukon voidaan ajatella vastaavan jotain ominaisuutta. Tämä ei kuitenkaan salli ominaisuuksia, joita ei ole millään oliolla; toisaalta sen mukaan kaikilla satunnaisestikin muodostetun oliojoukon olioita yhdistäisi joku ominaisuus.[6]

Ongelma voidaan pyrkiä ratkaisemaan vaatimalla, että luokat ovat joko luonnollisia primitiivisiä luokkia tai perustuvat johonkin aitoon samankaltaisuuteen.[6]

Jälkimmäiseen lähestymistapaan perustuva samankaltaisuusnominalismi on yksi luokkanominalismin alalaji. Siinä kuhunkin luokkaan kuuluvien olioiden on muistutettava kaikkia muita luokan jäseniä enemmän kuin ne muistuttavat luokan ulkopuolisia olioita.[6] Samankaltaisuusnominalistit katsovat esimerkiksi, että 'kissa' sopii kumpaankin kissaan joko siksi, että sekä Kissi että Mirri muistuttavat keskimääräistä kissaa tarpeeksi, että ne voidaan luokitella yhdessä sen kanssa samaan luonnolliseen luokkaan, tai siksi, että ne eroavat toisistaan (ja muista kissoista) vain suhteellisen vähän, verrattuna siihen kuinka paljon ne eroavat muista olioista.[4]

Jotkut nominalistit katsovat, että tämä samankaltaisuussuhde on itsessään universaali, mutta että se on ainoa tarpeellinen universaali. Tämä on kuitenkin nominalismin hengen vastaista, koska nomalismi yleisesti kieltää juuri universaalit. Jotkut nominalistit puolestaan katsovat, että jokainen samankaltaisuussuhde on itsessään partikulaari, ja samankaltaisuussuhde yksinomaan sillä perusteella, että sillä on samankaltaisuussuhde muiden samankaltaisuussuhteiden kanssa.[7]

Trooppiteoriat muokkaa

Pääartikkeli: Trooppiteoriat

Trooppiteorioiden mukaan yleiskäsitteiden sijaan on olemassa trooppeja eli niin kutsuttuja yksilöominaisuuksia tai ominaisuusinstansseja. Troopit ovat yksilöolioista riippumattomia partikulaareja ominaisuuksia, kuten tietyn lehden vihreys.

Trooppiteoriaa voidaan pitää osittain realistisena. Trooppiteorioiden erilaisia versioita ovat kannattaneet muun muassa John Locke, C. B. Martin ja G. F. Stout. Stoutin mukaan yksilöoliot olisivat trooppien kimppuja.[8]

Trooppiteorian täytyy selittää se, mihin samankaltaisuudet perustuvat, aivan kuten samankaltaisuusnominalisminkin. Erona on se, että samankaltaisuus ei vallitse olioiden vaan trooppien välillä. Eräs trooppiteoreettinen kanta on, että havainnoissa ilmenevät troopit koostuvat alemman tason troopeista, ja kaikkein alimman tasoiset troopit ovat lopulta fysiikan entiteettejä. Alimman tason trooppien samankaltaisuus voidaan siten selittää Leibnizin lain perusteella fysikaalisia ominaisuuksia tai kausaalisia suhteita tarkastelemalla.

Modaalinen realismi muokkaa

Pääartikkeli: Modaalinen realismi

Modaalinen realismi on nominalismin ja realismin rajoille sijoittuva teoria, joka hyödyntää mahdollisten maailmojen käsitettä. Modaalista realismia on kannattanut muun muassa David Lewis.

Nominalismi matematiikan filosofiassa muokkaa

Matematiikan filosofiassa nominalismilla tarkoitetaan matematiikkaa, jossa ei oleteta joukkojen olemassaoloa matemaattisessa mielessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kvantifiointeja voidaan suorittaa lukuavaruuksien, pisteiden, primitiivisten järjestettyjen parien ja muiden abstraktien ontologisten primitiivien yli, mutta ei sellaisten joukkojen, joiden jäseniä mainitut yksilöt ovat, yli.[9]

Sosiaalinen konstruktionismi nominalismina muokkaa

Ian Hacking on esittänyt, että suuri osa siitä mitä kutsutaan sosiaaliseksi konstruktionismiksi on tosiasiassa ääneenlausumattoman nominalistisen metafyysisen maailmankuvan tulosta. Hänen mielestään tämä on syynä sille, että luonnontieteilijät ja konstruktionistit usein puhuvat toistensa ohi.[10]

Lähteet muokkaa

  1. Rodriguez-Pereyra, Gonzalo: Nominalism in Metaphysics The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 14.11.2008.
  2. Juti, Riku: Johdatus metafysiikkaan, s. 162. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-821-4.
  3. a b Juti 2001, s. 176–181.
  4. a b MacLeod, M. & Rubenstein, E.: Universals The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 13.11.2008.
  5. a b Juti 2001, s. 181–183.
  6. a b c d Juti 2001, s. 183–189.
  7. Samankaltaisuussuhteesta, katso esim.: Price, H. H.: ”Universals and Resemblance”, Thinking and Experience. Hutchinson's University Library, 1953.
  8. Juti 2001, s. 174–175.
  9. Matemaattisesta nominalismista, katso esim.: Burgess, John & Rosen, Gideon: A Subject with no Object. Princeton University Press, 1997.
  10. Hacking, Ian: The Social Construction of What?, s. 80–84. Harvard University Press, 1999.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nominalism