Nikolai Podvoiski
Nikolai Iljitš Podvoiski (ven. Никола́й Ильи́ч Подво́йский; 16. helmikuuta (J: 4. helmikuuta) 1880 Kunašovka, Tšernigovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 28. heinäkuuta 1948 Moskova, Neuvostoliitto)[1] oli venäläinen bolševikki, joka toimi Neuvosto-Venäjän ensimmäisenä sota-asiain kansankomissaarina marraskuusta 1917 maaliskuuhun 1918.[2]
Podvoiski erotettiin nuoruudessaan Tšernigovin pappisseminaarista vallankumouksellisen toiminnan takia, minkä jälkeen hän opiskeli oikeustiedettä Demidovin oikeustieteellisessä lyseossa Jaroslavlissa.[1] Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901 ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen.[2] Seuraavina vuosina Podvoiski oli useasti pidätettynä ja karkotettuna Siperiaan sekä vuosina 1906–1907 maanpaossa.[1][3] Hänet pidätettiin marraskuussa 1916 mutta vapautettiin seuraavana vuonna helmikuun vallankumouksen jälkeen.[3]
Podvoiskista tuli vuonna 1917 bolševikkipuolueen keskuskomitean alaisen sotilasorganisaation johtaja ja lokakuussa 1917 Pietarin sotilaallisen vallankumouskomitean johdon jäsen.[2] Lokakuun vallankumouksen aikana hän oli yksi Talvipalatsin valtauksen johtajista. Välittömästi vallankumouksen jälkeen hänet nimitettiin Pietarin sotilaspiirin komentajaksi ja hän sai vastuulleen myös Kerenskin–Krasnovin kapinan torjumisen.[1] Podvoiski toimi ensimmäisessä kansankomissaarien neuvostossa sota- ja laivastoasiain kansankomissaarina maaliskuuhun 1918 asti, jolloin Lev Trotski tuli hänen tilalleen. Podvoiski johti myös puna-armeijan perustamista valmistellutta kollegiota.[2]
Podvoiski oli korkeimman sotaneuvoston jäsen maaliskuusta syyskuuhun 1918,[3] vallankumouksellisen sotaneuvoston jäsen syyskuusta 1918 heinäkuuhun 1919 sekä Neuvosto-Ukrainan sota-asiain kansankomissaari tammikuusta syyskuuhun 1919. Vuosina 1919–1923 hän johti vsevobutš-sotilaskoulutusta,[2] ja oli vuosina 1920–1923 ruumiinkulttuurin korkeimman neuvoston sekä vuosina 1921–1927 punaisen urheiluinternationaalin eli Sportinternin puheenjohtaja. Vuosina 1924–1930 Podvoiski oli NKP:n keskuskontrollikomission jäsen. Myöhemmin hän työskenteli vallankumouksen historiakomiteassa eli Istpartissa.[3] Hän kirjoitti useita teoksia Venäjän sisällissodan historiasta.[2] Hän jäi eläkkeelle vuonna 1935.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Podvoiski Wikimedia Commonsissa
