Nikolai Naumov
Nikolai Ivanovitš Naumov (ven. Никола́й Ива́нович Нау́мов, 28. toukokuuta 1838 Tobolsk – 22. joulukuuta 1901 Tomsk) oli venäläinen kirjailija[1].
Nikolai Naumov syntyi virkamiesperheeseen. Hän palveli junkkerina ja opiskeli Pietarin yliopistossa, josta hänet erotettiin vuonna 1861 opiskelijalevottomuuksiin osallistumisen takia. Seuraavana vuonna hänet pidätettiin uudelleen Zemlja i volja -järjestön asiassa. Vuosina 1864–1869 Naumov työskenteli zemstvon ja valtion virkamiehenä Siperiassa. Vuosina 1869–1883 hän asui Pietarissa tutustuen Nikolai Zlatovratskin ja Gleb Uspenskin kaltaisiin narodnikkikirjailijoihin. Vuodesta 1884 Naumov työskenteli jälleen Siperiassa talonpoikaisasioiden virkamiehenä.[1]
Naumovin ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1859[1]. Kirjailijan teoksista tunnetuimpia ovat kertomuskokoelmat Sila solomu lomit (1874), V tihom omute (1881) ja V zabytom kraju (1882), joissa hän kuvaa realistisesti Siperian talonpoikaisväestön elämää[2]. Ne olivat hyvin suosittuja aikansa narodnikkisivistyneistön keskuudessa[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 24.12.2012. (venäjäksi)
- ↑ Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 24.12.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Nikolai Naumovin teoksia Lib.ru-sivustolla (venäjäksi)