Nikolai Januškevitš
Nikolai Nikolajevitš Januškevitš (ven. Николай Николаевич Янушкевич; 13. toukokuuta (J: 1. toukokuuta) 1868 – helmikuu 1918 Oredež)[1] oli venäläinen kenraali, joka toimi Venäjän päämajan eli Stavkan esikuntapäällikkönä ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa vuosina 1914–1915.
Januškevitš valmistui upseeriksi vuonna 1888 ja yleni everstiksi 1903 sekä kenraalimajuriksi 1909. Hän työskenteli vuodesta 1905 korkeissa viroissa sotaministeriössä ja toimi professorina Nikolain yleisesikunta-akatemiassa, jonka johtajaksi hänet nimitettiin tammikuussa 1913. Hän sai samalla ylennyksen kenraaliluutnantiksi.[1] Januškevitš nimitettiin maaliskuussa 1914 pääesikunnan päälliköksi, ja maailmansodan puhjettua muutamaa kuukautta myöhemmin hänestä tuli ylipäällikkönä toimineen suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin esikuntapäällikkö. Januškevitš pääsi esikuntapäälliköksi ilman merkittäviä sotilaallisia ansioita, koska hän oli poliittisista syistä ja miellyttävän luonteensa vuoksi hovin ja keisari Nikolai II:n suosiossa. Sodan aikana hänellä ei ollut asemaansa vastannutta vaikutusvaltaa rintamakomentajiin ja hän jätti monet asiat päämajoitusmestari Juri Danilovin päätettäviksi sekä syytti muita vastoinkäymisistä.[1][2] Januškevitš myös käytti asemaansa juutalaisten vainoamiseen.[2] Lokakuussa 1914 hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi.[1]
Kun Nikolai II otti syyskuussa 1915 sodanjohdon omiin käsiinsä, ylipäällikkö Nikolai Nikolajevitš ja esikuntapäällikkö Januškevitš vapautettiin molemmat tehtävistään.[2] Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš nimitettiin Kaukasian varakuninkaaksi (namestnik) ja Januškevitš hänen apulaisekseen sotilasasioissa,[1] mutta molemmat lähinnä valvoivat sivusta Kaukasian armeijan komentajan Nikolai Judenitšin johtamia operaatioita.[2] Januškevitš vapautettiin tehtävistään helmikuun vallankumouksen jälkeen ja kokonaan armeijan palveluksesta huhtikuussa 1917.[1] Hän kuoli Venäjän sisällissodan aikana epäselvissä oloissa.[2] Erään tiedon mukaan bolševikit olisivat pidättäneet hänet Mogiljovissa alkuvuodesta 1918 ja lähettäneet vankina Pietariin, mutta hänet olisi tapettu matkan varrella Oredežin asemalla.[1] Neuvostoliitossa julkaistu sotaensyklopedia mainitsi hänen kuolleen 18. lokakuuta 1918 Tbilisissä Georgiassa.[3]