Nicolas Boileau
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähes lähteetön, Akatemian artikkelista ja AM-artikkelista saa tietoa. |
Nicolas Boileau, myös Nicolas Boileau-Despréaux ja Boileau (1. marraskuuta 1636 Pariisi – 11. maaliskuuta 1711[1] Pariisi, Ranskalähde?), oli ranskalainen runoilija, prosaisti, kriitikko ja juristi, jota kutsutaan ”Parnasson lainsäätäjäksi” (ransk. Législateur du Parnasse) ja joka valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
Elämäkerta muokkaa
Boileau syntyi viidentenätoista lapsena kaikkiaan kuudentoista lapsen perheeseen. Hänen isänsä toimi Pariisin parlamentin suuren kamarin kirjurina. Hänen vanhempia veljiään olivat Gilles Boileau, joka myös oli Ranskan akatemian jäsen, sekä Jacques Boileau, joka kirjoitti nimimerkin suojissa.
Hänen koulunkäyntinsä viivästyi sairauksien ja yleisen heikkouden tähden. Aluksi hän opiskeli Harcourt’issa mutta vasta opiskellessaan Beauvais’ssa hän osoitti suurta kiinnostusta antiikin suurten runoilijoiden lukemiseen.
Oikeutta ja teologiaa muokkaa
Boileau hyväksyttiin oikeuden avustajaksi 4. syyskuuta 1656, mutta hän kyllästyi nopeasti tehtäväänsä. Työskenneltyään jonkin aikaa oikeudessa hänellä olisi ollut mahdollisuus saada hyväksyminen asianajajaksi, mutta lupaavasta tulevaisuudesta luopuminen aiheutti perheen sisällä skandaalin. Etenkin hänen lankonsa Dongois, joka itsekin oli kanslisti, julisti, että hänestä ei koskaan tulisi elämässään muuta kuin kurjimus.
Boileau aloitti kuitenkin Sorbonnessa teologian opinnot, jotka nekään eivät aluksi sujuneet ennakko-odotusten mukaisesti. Boileau sai isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1657 itselleen pienen Saint-Paternen-luostarin vuokratulot, jotka kohosivat vuodessa 800 livreen. Se mahdollisti vaatimattoman elämisen ja omistautumisen runoudelle. Skolastiikka ei enää kiinnostanut häntä, vaan hän omistautui kokonaan Horatiukselle ja runoudelle.
Kuninkaan suojelus muokkaa
Boileau oli kuninkaan rakastajattaren Madame de Montespanin suojatti, ja Montespan esitteli runoilijan kuninkaalle vuonna 1674. Ansioillaan hän pääsi kuninkaan suojelukseen ja sai 2 000 livren eläkkeen, oikeuden painattaa teoksiaan ja kunnian työskennellä Jean Racinen kanssa kirjoitettaessa suurta ylistystä suurelle hallintokaudelle. Hänet nimitettiin yhtä aikaa Racinen kanssa Ludvig XIV:n historiankirjoittajiksi.
Boileau valittiin 1684 Ranskan akatemiaan[1] ja seuraavana vuonna myös jäseneksi Académie des inscriptions et médailles -akatemiaan. Racinen kuoleman jälkeen Boileau kävi enää harvoin hovissa ja poistui harvoin Auteuilin pakopaikastaan, jossa hän vastaanotti vain harvoja kristillisiä filosofiystäviään.
Teokset muokkaa
- Les Satires (1660–1668).
- Épîtres (1669–1695).
- L’Art poétique (1674)
- Traité du sublime (1674)
- Le Lutrin (1674–1683)
- Dialogue sur les héros de roman (1688)
- Réflexions critiques sur Longin (1694–1710)
- Lettres à Charles Perrault (1700)
- Œuvres de Boileau (1740)
- Correspondance avec Brossette (1858)
- Suomennosnäyte
- Epistola IX (katkelma), suom. Kaarlo Sarkia, antologiassa: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Anna-Maria Tallgren, WSOY 1934;Lähde[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ranskan akatemian elämäkertatiedot. (ranskaksi)
- ↑ Nicolas Boileau-Despréaux, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 22.12.2021, viitattu 22.12.2021
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nicolas Boileau Wikimedia Commonsissa
- Boileaun elämäkertatiedot. (ranskaksi)
- Teokset digimuodossa Ranskan kansalliskirjaston sivuilla (ranskaksi)
|
Edeltäjä: Claude Bazin de Bezons |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 1 1684–1711 |
Seuraaja: Jean d’Estrées |