Neuvostoliiton ulkoasiainministeriö

Neuvostoliiton ulkoasiainministeriö (ven. Министерство иностранных дел, Ministerstvo inostrannyh del) oli Neuvostoliiton ulkoasiainhallinnosta vastaava ministeriö 1946 alkaen. Tätä ennen sitä kutsuttiin Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissariaatiksi valtion perustamisesta vuonna 1922 alkaen. Ennen Neuvostoliiton lakkauttamista vuonna 1991 ulkoasiainministeriö nimettiin uudelleen ulkosuhteiden ministeriöksi. Seuraavana vuonna Venäjä julistautui Neuvostoliiton lailliseksi seuraajaksi, minkä jälkeen Neuvostoliiton ulkosuhteiden ministeriön korvasi Venäjän ulkoministeriö.

Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön päätoimipaikka sijaitsi Moskovassa. Valokuva on otettu kesäkuussa vuonna 1989.

Toiminta

Neuvostoliiton ulkoasiainministeriötä johti vuoteen 1991 asti Neuvostoliiton ulkoministeri. Hänen apunaan päätöksenteossa toimi kollegio, johon kuuluivat ulkoministerin lisäksi varaulkoministerit, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) pääsihteeri ja 14 muuta jäsentä. Vuonna 1990 kollegioon kuului yhteensä 27 jäsentä. Ulkoasiainministeriön tärkein tehtävä oli ohjata yhdessä NKP:n keskuskomitean kansainvälisen osaston kanssa Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa, jonka tuli perustua marxismi-leninismin ideologiaan. Ulkoasiainministeriö myös edusti maataan ulkomailla, kävi neuvotteluita ulkomaiden edustajien kanssa, vastasi Neuvostoliiton taloudellisista eduista ulkomailla yhdessä ulkomaankauppaministeriön kanssa, levitti ulkomailla propagandaa ja nimitti suurlähettiläitä alemman tasoiset diplomaatit. Suurlähettiläät, kuten myös ulkoministerin, nimitti ministerineuvosto. Ulkoasiainministeriön julkisuudelta salassa pidetty tehtävä oli ulkomailla suoritettujen tiedusteluoperaatioiden ohjaaminen.

Ministeriön hallinto oli jaettu maantieteellisiin alueisiin ja erilaisiin toimintoihin perustuviin osastoihin ja hallinnonaloihin, joista vastasivat varaulkoministerit tai muut kollegion jäsenet. Maantieteellisiin alueisiin perustuvia osastoja olivat esimerkiksi Euroopan, Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Afrikan osastot, toimintoihin perustuvia puolestaan esimerkiksi kansainvälisten järjestöjen ja kulttuuriasioiden osastot. Hallintoa organisoitiin uudelleen vuonna 1986 ja vuoden 1987 alussa.