Nenäapina
Nenäapina (Nasalis larvatus) on Borneon saarella Indonesiassa asuva erittäin uhanalainen apinalaji. Se on Nasalis-suvun ainoa tunnettu edustaja.
| Nenäapina | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Suku: | Nasalis |
| Laji: | larvatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nasalis larvatus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Nenäapinan levinneisyys |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Nenäapinoiden urokset ja naaraat poikkeavat kokonsa puolesta toisistaan huomattavasti urosten ollessa naaraita isompia. Urosten keskimääräinen pituus on 73–76 cm ja paino 20 kg. Naaraat ovat puolestaan keskimäärin 61–64 cm ja painavat puolet uroksen painosta. Lajin naarailla on muihin kädellisiin verrattuna huomattavan suuri nenä, mutta vain uroksilla on lajille tyypillinen erittäin suuri nenä. Uroksen nenällä voi olla pituutta jopa yli 10 cm.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Nenäapina on Borneon saaren endeeminen laji, ja sitä tavataan saarella Brunein, Indonesian Kalimantanin sekä Malesian Sarawakin ja Sabahin alueilla. Alun perin lajia tavattiin koko Brunein rannikolla sekä sen lähistöllä sijaitsevilla Berhalan, Sebatikin ja Pulau Lautin saarilla. Laji jaetaan toisinaan kahteen alalajiin, mutta alalajia N l. orientalis ei kaikki auktoriteetit tunnusta.[1]
Lajin elinalue Borneossa keskittyy rannikolle ja saaren sisämaata halkovien jokien varsille.[2] Sitä tavataankin jokivarsien ja rannikon metsissä, mangrovemetsissä, makeanveden suometsissä ja turvesoilla. Lajin yksilöt liikkuvat vain harvoin kauemmas elinalueensa vesiympäristöistä, kuten joilta tai rannikolta. Yhdeksi syyksi tälle on ehdotettu sitä, että pidemmällä sisämaassa maaperästä puuttuu lajin ruokavaliolle tärkeitä mineraaleja ja suoloja.[1]
Elintavat muokkaa
Nenäapinat syövät pääasiassa kasveja ja hedelmiä yhteensä 90:tä eri lajista. Noin 40 % lajin ruokavaliosta koostuu hedelmistä ja 52 % lehdistä. Ruokavalio muuttuu kausittain lajin syödessä tammikuun ja toukokuun välillä pääosin hedelmiä ja kesäkuusta joulukuuhun lehtiä. Laji syö ajoittain myös ihmisen viljelmiä, kuten banaaneja.[2]
Lajin yksilöt elävät ryhmissä, tavallisesti 1,3–9 km² kokoisella alueella. Eri ryhmien alueet ovat usein päällekkäiset, mutta ryhmät eivät käyttäydy alueellisesti eli puolusta alueitaan. Jokien läheisyydessä nenäapinat nukkuvat joen vierellä ja siirtyvät päiväksi kauemmaksi sisämaahan. Ne vaeltavat kuitenkin vain harvoin yli kilometrin päähän joesta. Lajin yksilöt ruokailevat tavallisesti aamulla ja illalla ennen auringonnousua. Nenäapinan päivä kuluu ruokailun ohella liikkuessa paikasta toiseen ja lepäämällä. Lajin yksilöt viettävät aikansa pääasiassa puissa. Nenäapinat ovat myös hyviä uimareita ja voivat sukeltaa kokonaan veden alla jopa 20 metriä. Ehkäpä välttääkseen saalistajia nenäapinat ylittävät vesiä mieluiten hyppäämällä puusta puuhun vastarannalla.[2]
Nenäapinan huomattavin saalistaja on valegaviaali, joka saalistaa sekä täysikasvuisia, että nuoria yksilöitä. Muita lajin saalistajia ovat esimerkiksi puuleopardi, varaanit, pytonkäärmeet, suistokrokotiili ja harjakotka.[2]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee nenäapinan erittäin uhanalaiseksi lajiksi, koska vuonna 2020 tehdyn arvion mukaan sen kanta on pienentynyt 36 vuodessa eli kolmessa sukupolvessa yli 70 prosenttia. Metsästys ja elinympäristöjen tuhoutuminen uhkaavat silti edelleen suurinta osaa populaatiosta. Suurin syy lajin vähenemiselle on sen elinympäristöjen tuhoutuminen maatalouden ja metsäteollisuuden tieltä. Etenkin jokivarsien metsien ja mangrovemetsien kaataminen uhkaa lajin selvitymistä. Toinen uhka on metsästys, ja rauhallisena lajina nenäapina on helppo saalis. Metsästys saattaa nopeasti tuhota kokonaisia kantoja. Lajia metsästetään ruuaksi, mutta myös sen besoaarikivien takia, joita käytetään perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä.[1]
Laji on suojeltu CITES-sopimuksen liitteessä 1 koko sen esiintymisalueella. Paikoittain sen suojelu kärsii kuitenkin rahoituksen ja tietämyksen puutteesta. Lajia tavataan yhteensä 16 suojelualueella, ja sitä pidetään vain harvoin vankeudessa Aasian ulkopuolella sen hyvin erikoistuneen ruokavalion takia.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Boonratana, R., Cheyne, S. M., Traeholt, C., Nijman, V. & Supriatna, J: Nasalis larvatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kurt Gron: Proboscis monkey - Nasalis larvatus Primate Info Net. Wisconsin Primate Research Center. Viitattu 16.7.2016. (englanniksi)