Wikipedia

Neljä jaloa totuutta

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Neljä jaloa totuutta (paaliksi cattāri ariyasaccāni) on buddhalaisuuden ydinopetus, Sakyamuni Buddhan (historiallisen Buddhan) perustava oivallus, joka esiintyy moneen kertaan vanhimmassa buddhalaisessa tekstikokoelmassa Paalikaanonissa. Perimätiedon mukaan Buddhan ensimmäinen opetuspuhe Dharman pyörän liikkeelle panemisen sutra käsitteli neljää jaloa totuutta. Opetuksen kuulijoina olivat Buddhan kanssa aikaisemmin kilvoitelleet askeetit.

Neljä jaloa totuutta muokkaa

  1. Jalo totuus kärsimyksestä
  2. Jalo totuus kärsimyksen syystä
  3. Jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta
  4. Jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä

Tämä muotoilu on täsmälleen sama kuin se, jota Buddhan kulttuurissa käyttivät lääkärit tehdessään diagnoosia ja määrätessään hoitoa sairauteen: määritetään sairaus, sen syyt ja sitten määrätään hoito. Täten Buddha pitää kärsimystä "sairautena", jonka paranemiseen voimme luottaa.

Buddhalaisuutta on usein pidetty pessimistisenä kärsimyksen keskeisen aseman vuoksi. Mutta koska Buddha esitti parannuskeinon, buddhalaiset eivät pidä uskontoaan pessimistisenä tai optimistisena vaan realistisena.

Näitä neljää totuutta ei ole tarkoitettu sokeasti uskottavaksi, vaan ne täytyy todentaa itse oman kokemuksen kautta.

Jalo totuus kärsimyksestä muokkaa

Elämässä on kärsimystä (esitetään myös hieman virheellisessä muodossa ”elämä on kärsimystä”). Buddha käytti tässä yhteydessä sanaa dukkha. Vaikka sen suomennoksena käytetäänkin usein sanaa kärsimys, on dukkhan merkitys paljon laajempi kuin pelkkä fyysinen tai henkinen kipu: se tarkoittaa kaikenlaista ikävää, turhauttavaa, epätäydellistä, epätyydyttävää tai pysymätöntä. Buddhalaisuuden mukaan elämä ei ole pelkkää kärsimystä, mutta kaikki miellyttäväkin on väliaikaista ja siten dukkhaa. Elämä on aina jollakin tapaa epätyydyttävää. Ensimmäinen jalo totuus opettaa että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä.

Dukkhaa on kolmenlaista. Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Toinen dukkhan muoto on muutoksen kärsimys. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: ystävistä, vanhemmista, tavaroista jne. Kolmas dukkhan muoto on kaikkein epäselvin: se tarkoittaa yleistä epätyydyttävyyttä maailman luonteesta johtuen.

Jalo totuus kärsimyksen syystä (samudaya) muokkaa

Kärsimyksen aiheuttaa (itsekäs) halu ja takertuminen (taṇhā eli jano). Ihminen janoaa itselleen tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää jne. Koska asiat ovat perusluonteeltaan pysymättömiä, hän ei kuitenkaan voi saada lopullista tyydytystä. Siksi siis kaikki asiat ovat lopulta dukkhaa. Buddhalaisuus puhuu kolmenlaisesta janoamisesta: on aistinautintojen jano, olemisen jano ja olemattomuuden jano. Aistinautintojen jano viittaa aistillisten nautintojen, kuten maukkaan ruuan janoamiseen. Olemisen jano viittaa kaipuuseen elää ikuisesti tai olla jotakin muuta, kuin tällä hetkellä on. Olemattomuuden jano viittaa taas janoon päästä eroon jostakin, tai jopa kuolemankaipuuseen.

Halu ei aina ole siis ongelma, mutta siitä tulee ongelma nimenomaan kun se muuttuu janoksi, tarrautumiseksi. Takertuminen tarkoittaa pakkomielteistä, neuroottista halua, joskus jopa riippuvuutta. Buddhalaisuuden mukaan kipu ja kärsimys ovat eri asioita. Kärsimys syntyy kun ihminen kohdatessaan kipua takertuu ajatukseen että kipua ei pitäisi olla. Ihminen haluaa pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä miellyttävistä asioista (esimerkiksi ystävistään, hyvistä tuntemuksista ja nautinnoista) ja hankkiutua epämiellyttävistä eroon (esimerkiksi kielteisistä tunteista, kivusta tai ikävistä ihmisistä). Jos on nälkä, ei ole väärin haluta syödä, mutta makunautintoon ei tule tarrautua. Tarrautumaton antaa asioiden tulla, olla ja mennä sellaisina kuin ne ovat. On ymmärrettävä, milloin pitää kiinni ja milloin päästää irti – buddhalaisuus ei opeta välinpitämättömyyttä.

Jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta (nirodha) muokkaa

Kärsimys lakkaa, kun takertuminen, viha ja tietämättömyys (kolme myrkkyä) poistetaan. Buddhalaisuuden mukaan alkusyy kärsimykselle on tietämättömyys esim. neljästä jalosta totuudesta ja itsen todellisesta luonteesta.

Jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä (magga) muokkaa

Kärsimyksen loppuun johtaa jalo kahdeksanosainen polku. Sen kautta ihminen voi valaistua ja saavuttaa nirvanan eli vapautua jälleensyntymän kierrosta.

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Neljä_jaloa_totuutta&oldid=22006914”