Wikipedia

Naton pommitukset Jugoslaviassa

Pohjois-Atlantin liiton sotilasoperaatio Jugoslaviassa maalis–kesäkuussa 1999

Naton pommitukset Jugoslaviassa (Naton käyttämä koodinimi Operation Allied Force, Yhdysvaltain asevoimien käyttämä koodinimi Operation Noble Anvil)[1] alkoivat 24. maaliskuuta 1999 ja päättyivät 10. kesäkuuta 1999 kestettyään 78 päivää.[2] Pommitusten syynä oli Jugoslavian presidentin Slobodan Miloševićin haluttomuus hyväksyä Kosovoa koskevaa suunnitelmaa.[3] 11 viikon kiivaiden pommitusten jälkeen Kosovo siirtyi kansainvälisten joukkojen valvontaan.

Naton pommitukset Jugoslaviassa
Osa Kosovon sotaa
Novi Sad pommitusten jäljiltä
Novi Sad pommitusten jäljiltä
Päivämäärä:

24. maaliskuuta – 10. kesäkuuta 1999

Paikka:

Jugoslavia; lähinnä Serbia

Lopputulos:

Kosovo siirtyi YK:n hallintaan

Osapuolet

Nato Naton koalitio:

 Jugoslavia

Tausta muokkaa

Pääartikkeli: Kosovon sota

Etniset jännitteet olivat kasvaneet Kosovossa Josip Broz Titon kuoleman jälkeen. Jugoslavian johtajaksi noussut Milošević lakkautti Kosovon autonomian vuonna 1989 kuultuaan serbien valituksia heihin kohdistuneista hyökkäyksistä. Samana vuonna vietettiin Kosovo Poljen taistelun 600-vuotisjuhlia.[4] 1990-luvun puolessa välissä Kosovon serbien ja albaanien välit kiristyivät ja kehittyivät sodan asteelle terroristiseksi syytetyn[5] UÇK:n tehdessä hyökkäyksiä serbipoliiseja ja serbihallintoa vastaan serbien vastatessa iskuihin kovaotteisesti.[6] Lännessä alettiin seurata huolestuneina Kosovon tilannetta, kun BBC:n toimittajat raportoivat useista albanialaisista siviiliuhreista ja useat albaanit pakenivat Kosovosta serbipoliisien väkivaltaisuuksia.[7][8] Jugoslaviaan kohdistettavista pommituksista alettiin puhua jo vuonna 1998. Asiassa haluttiin kuitenkin vielä toistaiseksi luottaa pelon voimaan.[9]

Tie pommituksiin muokkaa

YK antoi Kosovon tilanteesta useita päätöslauselmia. Molempia osapuolia kehotettiin pidättäytymään väkivallasta ja saamaan aikaan aselevon.[10] Jugoslavia myöntyi lokakuussa 1998 päästämään 2000 Etyj-tarkkailijaa Kosovoon varmistamaan, että molemmat osapuolet noudattivat YK:n vaatimuksia.[11] Albaanikapinalliset julistivat yksipuolisen tulitauon samassa kuussa.[12] Marraskuussa 1998 USA ja Nato syyttivät sekä Belgradin hallitusta että albaanikapinallisia tulitaukosopimuksen vaarantamisesta. Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright vaati Belgradin hallintoa vetämään poliisijoukot pois Kosovosta.[13] Väkivaltaisuudet jatkuivat tulitauon aikana ja Serbian rajajoukkojen ja UÇK:n sissijoukkojen välillä sattui yhteenottoja.[14] Serbijoukot tulittivat useita albaanikyliä, joissa UÇK:n taistelijoiden uskottiin majailevan.[15]

15. tammikuuta Račakin kylässä tapahtui sotarikos albaanialaisia siviilejä vastaan. Yksi UÇK:n tukikohdista sijaitsi Račakissa.[16] Račakin kylästä löydettiin yli 40 ruumista, joiden vahvistettiin olleen albaanisiviilejä.[17] Serbit kiistivät Helena Rannan tutkimusryhmän raportin.[18] HRW:n mukaan serbijoukot olivat tulittaneet ja kiduttaneet siviilejä.[19] Račakin välikohtaus kovensi lännen asenteita Jugoslavian hallintoa kohtaan ja Nato uhkasi Jugoslaviaa pommituksilla, mikäli Kosovon väkivaltaisuuksia ei saataisi loppumaan.[20] Venäjä vastusti sotilaallista ratkaisua ja varoitti koskemasta Kosovoon.[21] Yhdysvalloissa republikaanien suhtautuminen Naton tuleviin pommituksiin oli jakautunut.[22] Yhdysvalloista, Venäjästä, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta koostunut Balkanin yhteysryhmä patisti serbejä ja albaaneja solmimaan sopimuksen, jolla lopetettaisiin väkivaltaisuudet Kosovossa ja annettaisiin Kosovolle laaja autonomia.[23] Helmikuussa järjestettiin Pariisin lähellä Kosovon rauhansuunnitelmaa käsittelevä konferenssi, jossa yritettiin saattaa taistelevat osapuolet sopuun.[24] Konferenssissa solmittiin Rambouillet’n sopimus, jossa vaadittiin Kosovolle laajaa autonomiaa ja lupaa saada lähettää alueelle Nato-joukkoja laajoin valtuuksin. Jugoslavian presidentti Milošević kieltäytyi allekirjoittamasta rauhansopimusta. Jugoslavia vastusti erityisesti sopimuksen kohtaa, jossa Nato-joukot olisi päästetty Kosovoon.[25] Yhdysvaltain erityislähettiläs Richard Holbrooke yritti vielä käydä taivuttelemassa Milosevicia hyväksymään sopimuksen, tuloksetta. Naton pääsihteeri Javier Solana määräsi Naton aloittamaan ilmaiskut Jugoslaviaa vastaan 24.3.[26][27]

Pommitukset muokkaa

Pommitussotaan lähdettiin virallisesti ilman YK:n mandaattia.[28] YK kuitenkin syytti serbejä etnisestä puhdistuksesta.[29] Milošević oli aiemmin kiistänyt syytökset etnisestä puhdistuksesta.[30] Naton pommituslennot olivat Naton ensimmäinen hyökkäys itsenäistä valtiota vastaan.[31] Ilmaiskut pyrittiin kohdistamaan esimerkiksi Jugoslavian hallinnollisiin rakennuksiin, televisiokeskuksiin ja maan infrastruktuuriin.[32] Myös maajoukkojen käyttöä harkittiin.[33] Huhtikuussa serbijoukot kaappasivat kolme USA:n YK:n joukoissa palvellutta sotilasta. Sotilaat vapautettiin myöhemmin kansalaisaktivisti Jesse Jacksonin taivuttelujen ansiosta.[34]

Pommitusten aikana lännen ja Kiinan välit kylmenivät hetkeksi Naton pommitettua Kiinan suurlähetystöä.[35] Kiinan suurlähetystön pommitus oli vain yksi monista Naton harhaiskuista. Pommituksia kiihdytettiin ja laajennettiin aika ajoin.[36][37][38] Jugoslavian hallinnon tarjoukset tulitauosta ja serbijoukkojen osittaisesta vetäytymisestä torjuttiin riittämättöminä.[39][40] Merkkejä sotaväsymyksestä näkyi, kun serbit myöntyivät yksittäiseen YK:n operaatioon, joka tulkittiin lopulta askeleeksi oikeaan suuntaan.[41][42] Tilanne alkoi kiristyä myös diplomaattisella rintamalla. Venäjä uhkasi asettua konfliktin ratkaisussa poikkiteloin, jollei pommituksia keskeytettäisi.[43] Sodan loppu alkoi lopulta olla näköpiirissä. USA:ssa tuki sodalle oli hiipunut jo jonkin aikaa. Yhdysvaltalaiset halusivat yhä enemmän taukoa pommituksiin ja asiaan enemmän neuvotteluratkaisua. Myös tuki Bill Clintonille hiipui.[44]

Rauhanneuvottelut muokkaa

Pääartikkeli: Kosovon kriisin neuvotteluratkaisu

Kun pommitusten alkamisesta oli kulunut 72 päivää alkoivat serbit suhtautua myötämielisesti rauhansuunnitelmaan. Milošević myöntyi kansainväliseen rauhansuunnitelmaan, joka velvoitti serbijoukot vetäytymään Kosovosta. EU:n lähetystön jäsenenä toiminut Martti Ahtisaari suhtautui serbien myöntyväisyyteen varovaisen toiveikkaasti.[45] Rauhaa kohti edetessä Nato antoi Jugoslavialle uhkavaatimuksen. Serbijoukkojen olisi vetäydyttävä Kosovosta määräaikaan mennessä ja vasta silloin pommitukset voitaisiin keskeyttää.[46] Rauhanneuvotteluissa koettiin takaisku, kun serbien ja Naton oli vaikea saavuttaa yksimielisyyttä pakolaisten turvallisesta kotiinpaluusta.[47] Sopimus kuitenkin allekirjoitettiin ja serbijoukot aloittivat vetäytymisen Kosovosta.[48] UÇK oli luvannut taata serbijoukkojen turvallisen poistumisen ja Hashim Thaçi lupasi UÇK:n muuttuvan sissijärjestöstä poliittiseksi toimijaksi.[49]

11 viikkoa kestäneet pommitukset päättyivät 10. kesäkuuta, kun serbijoukot olivat aloittaneet vetäytymisen Kosovosta.[50] YK:n kansainvälisiä rauhanturvajoukkojen lähettämistä maahan alettiin suunnitella. YK:n päätöslauselmassa 1244 vaadittiin muun muassa väkivaltaisuuksien loppumista, laajaa autonomiaa Kosovolle ja pakolaisille turvallisen kotiinpaluun edellytykset.[51] Lisäksi UNMIK oli muodostamassa Kosovoon julkishallintoa, oikeuslaitosta ja poliisivoimia.[52] Kosovo siirtyi YK:n valvontaan.

Seuraukset muokkaa

Sota päättyi Naton voittoon ja Jugoslavian antautumiseen. Nato ilmoitti menettäneensä pommitussodan aikana vain kaksi miehitettyä sotilaskonetta[53], kun taas serbiarmeijan arvioitiin menettäneen yli 600 sotilasta.[54]selvennä Materiaaliset vahingot olivat suuret. Vahinkojen korvausten suuruudeksi arvioitiin sata miljardia dollaria.[55] YK arvioi Jugoslavian saastuneen pahoin pommitusten seurauksena.[56] HRW:n mukaan noin 500 siviiliä kuoli Naton pommituksissa.[57] Jugoslavian hallinnon mukaan ilmapommituksissa kuoli tuhansia siviilejä. HRW syytti Natoa ihmisoikeusrikkomuksista[58]. Republikaanit arvostelivat Clintonia ”humanitaarisesta katastrofista”[59] ja George W. Bush käytti Jugoslavian pommitussodan heikkouksia vaalikampanjassaan demokraatteja vastaan.[60] Kosovon sodan arvioitiin myös huonontavan Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteita. Vuonna 2001 Kosovossa aseista riisuttavaksi määrätty UÇK siirsi toimintansa osittain Makedoniaan, jossa vaadittiin Makedonian albaaneille tasavertaista asemaa makedonialaisten rinnalla.[61] Milošević joutui eroamaan Serbian verettömän vallankumouksen seurauksena. Milošević ja joukko korkeita serbialaisia sotilashenkilöitä joutui Haagiin vastaamaan syytteisiin sotarikoksista. Kosovon serbit pelkäsivät koteihinsa palaavien albaanien kostoa.[62] Serbien ja albaanien välit pysyivät kireinä pommitusten jälkeen. YK:n hallinnon alaisuudessa ollut Kosovo julistautui itsenäiseksi helmikuussa 2008. Venäjä on käyttänyt Naton pommitussotaa ja Kosovon irtautumista Serbiasta hyväkseen vastatessaan kritiikkiin Krimin ”laittomasta liittämisestä” Venäjään vuonna 2014.[63]

Mediapropaganda muokkaa

Jugoslavian pommitusten aikana neutraalin tiedon saaminen oli vaikeaa. Radio-televizija Srbije välitti albaani- ja Nato-vastaista propagandaa.[64] Valtion televisiokanavasta riippumattomien toimittajien elämä tehtiin vaikeaksi.[65] Nato oikeutti Serbian televisiokeskuksen pommituksen sillä syyllä, että se välitti vihamielistä propagandaa ja valheita.[66] Toisaalta myös läntistä mediaa syytettiin puolueellisesta uutisoinnista konfliktin suhteen ja serbihallinnon tarpeettomista vertailuista natsihallintoon.[67]

Operaation kritiikki muokkaa

Pommituksia arvosteltiin laajasti. Ympäri maailmaa protestoitiin Jugoslavian pommituksia vastaan.[68] Venäjä ja Kiina tuomitsivat pommitukset laittomana sotilaallisena toimena.[69] Venäjä oli varoittanut kriisin laajentuvan maailmansodaksi.[70] Naton väliintulo ei hellittänyt albaaneihin kohdistuvaa vainoa.[71] Serbit kiihdyttivät albaaneihin kohdistuvaa sortoa pommitusten aikana, jolloin useita kyliä tyhjennettiin albaaneista.[72] Naton mukaan serbit toteuttivat etnisiä puhdistuksia myös Montenegron puolella.[73] Pommituksia arvosteltiin siitä, että ne kohdistuivat usein siviileihin. Naton pommituskohteilla ei usein ollut tekemistä serbien sotilaskohteiden kanssa. Naton harhaiskut osuivat Montenegron puolelle ja Albanian vastaisella rajalla oleviin albaanijoukkoihin.[74] Yhdysvaltain ja Kiinan välille syntyi diplomaattinen kiista Naton pommittaessa vahingossa Kiinan suurlähetystöä. Serbian naapurimaan Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa sijainneeseen pientaloon osui vahingossa Naton ohjus. Kukaan ei loukkaantunut harhaiskussa.[75] Naton ilmapommit osuivat myös esimerkiksi sairaaloihin,[76] vanhainkoteihin ja pakolaisleireille.[77]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ CNN - Operation Allied Force: Day One
  2. ↑ Serbia muistaa Naton pommitusten vuosipäivää Keskisuomalainen. Viitattu 29.12.2015. [vanhentunut linkki]
  3. ↑ Naton Serbian pommituksista tulee kuluneeksi 15 vuotta Yleisradio. Viitattu 29.12.2015.
  4. ↑ Birdeleux, Robert: Kosovo's Conflict History Today. 11.11.1998. Viitattu 29.12.2015.
  5. ↑ The KLA - terrorists or freedom fighters? BBC News. 28.6.1998. Viitattu 30.12.2015.
  6. ↑ NATO bombs Yugoslavia history.com. Viitattu 29.12.2015.
  7. ↑ Massacre evidence in Kosovo BBC News. 30.9.1998. Viitattu 29.12.2015.
  8. ↑ Albanian Refugees Trapped on Road in Kosovo The New York Times. 10.9.1998. Viitattu 29.12.2015.
  9. ↑ UN condemns Kosovo atrocities BBC News. 2.10.1998. Viitattu 29.12.2015.
  10. ↑ Resolution 1199 (PDF) Security Council (UN). 23.9.1998. Viitattu 29.12.2015.
  11. ↑ Kosovo monitor mission gears up BBC News. 24.11.1998. Viitattu 29.12.2015.
  12. ↑ Albanian rebels in Kosovo announce cease-fire CNN. 8.10.1998. Viitattu 29.12.2015.
  13. ↑ Both sides accused in Kosovo dispute BBC News. 21.11.1998. Viitattu 29.12.2015.
  14. ↑ Grave differences over Kosovo BBC News. 16.12.1998. Viitattu 29.12.2015.
  15. ↑ New Serb offensive in Kosovo BBC News. 24.12.1998. Viitattu 29.12.2015.
  16. ↑ Yugoslav Government War Crimes in Racak Human Rights Watch. 1999. Viitattu 29.12.2015.
  17. ↑ Racak killings 'crime against humanity' BBC News. 17.3.1999. Viitattu 29.12.2015.
  18. ↑ Racak report 'rubbished' by Belgrade radio BBC News. 17.3.1999. Viitattu 29.12.2015.
  19. ↑ Yugoslav Government War Crimes in Racak Human Rights Watch. 1999. Viitattu 29.12.2015.
  20. ↑ Massacre prompts Nato warning BBC News. 18.1.1999. Viitattu 29.12.2015.
  21. ↑ Yeltsin: 'Don't touch Kosovo' BBC News. 18.2.1999. Viitattu 29.12.2015.
  22. ↑ Clinton Seeks Gop Support On Kosovo Chicago Tribune. 20.3.1999. Viitattu 29.12.2015.
  23. ↑ Full text of Contact Group statement BBC News. 29.1.1999. Viitattu 29.12.2015.
  24. ↑ Full text of Kosovo agreement BBC News. 23.2.1999. Viitattu 29.12.2015.
  25. ↑ Milosevic: No foreign troop BBC News. 17.2.1999. Viitattu 29.12.2015.
  26. ↑ Nato to strike Yugoslavia BBC News. 24.3.1999. Viitattu 29.12.2015.
  27. ↑ NATO attack on Yugoslavia begins CNN. 24.3.1999. Viitattu 29.12.2015.
  28. ↑ Houben, Marc: International Crisis Management: The Approach of European States. Routledge, 2004. ISBN 9781134326020. Teoksen verkkoversio.
  29. ↑ UN accuses Serbs of ethnic cleansing BBC News. 24.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  30. ↑ Milosevic denies ethnic cleansing BBC News. 22.4.1999. Viitattu 30.12.2015.
  31. ↑ Nato bombs Serbia BBC News. 24.3.1999. Viitattu 30.12.2015.
  32. ↑ NATO bombs Yugoslavia history.com. Viitattu 30.12.2015.
  33. ↑ Erlanger, Steven: NATO Was Closer to Ground War in Kosovo Than Is Widely Realized The New York Times. 7.11.1999. Viitattu 30.12.2015.
  34. ↑ Sachs, Susan: CRISIS IN THE BALKANS: PRISONERS; Serbs Release 3 Captured U.S. Soldiers The New York Times. 2.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  35. ↑ Myars, Steven Lee: Chinese Embassy Bombing: A Wide Net of Blame The New York Times. 17.4.2000. Viitattu 30.12.2015.
  36. ↑ Nato attacks 'to intensify' BBC News. 25.3.1999. Viitattu 30.12.2015.
  37. ↑ Whitney, Craig R: CRISIS IN THE BALKANS: NATO; Allies Say Bombing Will Intensify After Serbs Balk at Signing Pullout Proposal The New York Times. 7.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  38. ↑ Nato offensive 'widening' BBC News. 31.3.1999. Viitattu 30.12.2015.
  39. ↑ NATO defies Yugoslav cease-fire with more bombing CNN. 7.4.1999. Viitattu 30.12.2015.
  40. ↑ Nato rejects Serb 'withdrawal' BBC News. 10.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  41. ↑ Belgrade allows UN Kosovo mission BBC News. 7.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  42. ↑ Kosovo peace blueprint agreed BBC News. 6.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  43. ↑ Chernomyrdin threatens Russian withdrawal BBC News. 27.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  44. ↑ US support for strikes slips BBC News. 29.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  45. ↑ Kosovo peace plan agreed BBC News. 4.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  46. ↑ Kosovo pullout talks 'positive' BBC News. 5.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  47. ↑ Kosovo talks collapse BBC News. 7.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  48. ↑ Serbs agree full withdrawal BBC News. 10.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  49. ↑ KLA 'ready to guarantee Serb safety' BBC News. 8.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  50. ↑ Nato ends bombing BBC News. 10.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  51. ↑ UN resolution on Kosovo: Full text BBC News. 17.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  52. ↑ Promoting security, stability and respect for human rights in Kosovo un.org. Viitattu 30.12.2015.
  53. ↑ Russian Missiles To Milosevic? CBS News. 3.8.1999. Viitattu 6.1.2016.
  54. ↑ Ristic, Marija: Death Toll From NATO Yugoslavia Bombing Still Unknown Balkan Insight. 25.3.2013. Viitattu 6.1.2016.
  55. ↑ Wren, Christopher S: Yugoslavia Gives NATO $100 Billion Damage Bill The New York Times. 29.9.1999. Viitattu 30.12.2015.
  56. ↑ YK: Naton pommitukset saastuttivat Jugoslavian Yle. 14.10.1999. Viitattu 30.12.2015.
  57. ↑ New Figures on Civilian Deaths in Kosovo War Human Rights Watch. 7.2.2000. Viitattu 30.12.2015.
  58. ↑ Nato 'violated human rights' in Kosovo BBC News. 7.2.2000. Viitattu 30.12.2015.
  59. ↑ GOP Critics Accuse Clinton of 'Humanitarian Disaster' in Kosovo 11.6.1999. Washington Post. Viitattu 30.12.2015.
  60. ↑ Kemper, Bob: If Elected, Bush Plans To Pull Troops From Balkans Chicago Tribune. 22.10.2000. Viitattu 30.12.2015.
  61. ↑ The rebels' agenda BBC News. 11.3.2001. Viitattu 30.12.2015.
  62. ↑ Williams Daniel: Kosovo Serbs Fear Revenge Washington Post. 9.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  63. ↑ Gutterman, Steve: Russia uses 1999 NATO bombing in media war over Crimea Reuters. 24.3.2014. Viitattu 30.12.2015.
  64. ↑ Eko, Lyombe S.: ”Serbian propaganda”, ”New Media, Ancient Animosities: "Propaganda of the Deed" and the Laws of War in the NATO/Yugoslav conflict of 1999”, New Media, Old Regimes: Case Studies in Comparative Communication Law and Policy, s. 388-389. Lexington Books, 2012. ISBN 9780739167908. Teoksen verkkoversio.
  65. ↑ Gruener, Gabriel; Yunhuan, Shao; Curuvija, Slavko; Kraemer, Volker; Xinghu, Xu & Ying, Zhu: Attacks on the Press 1999: Yugoslavia CPJ (Committee to Protect Journalists). 22.3.2000. Viitattu 7.1.2016.
  66. ↑ Nato defends TV bombing BBC News. 23.4.1999. Viitattu 7.1.2016.
  67. ↑ Naimark, Norman & Emmert, Thoma A.: ”A Crisis of Identity”, Yugoslavia and Its Historians: Understanding the Balkan Wars of the 1990s, s. 160-161. Stanford University Press, 2003. ISBN 9780804780292. Teoksen verkkoversio.
  68. ↑ Picture gallery: Global protests BBC News. 28.3.1999. Viitattu 30.12.2015.
  69. ↑ Russia condemns Nato at UN BBC News. 25.3.1999. Viitattu 30.12.2015.
  70. ↑ Kosovo 'could spark world war' BBC News. 9.4.1999. Viitattu 30.12.2015.
  71. ↑ Jugoslavian ensimmäisistä hajoamissodista Kosovon kriisiin global.finland. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 30.12.2015.
  72. ↑ Kosovo's second city 'cleansed' BBC News. 1.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  73. ↑ Nato: 'Ethnic cleansing spreading' BBC News. 20.4.1999. Viitattu 30.12.2015.
  74. ↑ Nato bombs fall on Albania BBC News. 1.6.1999. Viitattu 30.12.2015.
  75. ↑ Sofia hit by Nato missile BBC News. 29.4.1999. Viitattu 30.12.2015.
  76. ↑ Nato bomb hits hospital BBC News. 20.5.1999. Viitattu 30.12.2015.
  77. ↑ Nato's bombing blunders BBC News. 1.6.1999. Viitattu 30.12.2015.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Naton_pommitukset_Jugoslaviassa&oldid=22260877”