Natalja Naryškina
Natalja Kirillovna Naryškina (ven. Ната́лья Кири́лловна Нары́шкина; 1. syyskuuta 1651 Moskova – 4. helmikuuta 1694 Moskova) oli Venäjän tsaarin Aleksei Mihailovitšin toinen vaimo ja Pietari Suuren äiti. Hän toimi alaikäisen poikansa Pietarin sijaishallitsijana lyhyen aikaa vuonna 1682.
| Natalja Naryškina | |
|---|---|
 Tuntemattoman tekijän Natalja Naryškinan muotokuva. | |
| Syntynyt |
1. syyskuuta 1651 Moskova |
| Kuollut |
4. helmikuuta 1694 (42 vuotta) Moskova |
| Puoliso | Aleksei Mihailovitš |
| Lapset |
Pietari Suuri Natalja Aleksejevna Fjodora Aleksejevna |
| Suku | Naryškin |
| Isä | Kirill Naryškin |
| Äiti | Anna Leontjeva |
| Uskonto | ortodoksi |
Natalja oli paikallisen aatelisen Kirill Naryškinin tytär ja tataarisukua. Nataljan kasvatti-isä oli ollut pajari Artamon Matvejev, jolla oli ollut dumnoi djakin arvo ja jonka puoliso oli ollut skotlantilaissyntyinen Mary Hamilton. Nataljasta tuli vuonna 1671 tsaari Aleksei Mihailovitšin toinen vaimo. He saivat seuraavana vuonna pojan, josta tuli keisari Pietari Suuri. Uuden tsaritsan länsimainen kasvatus vaikutti uudistavasti kankeaan hovielämään.[1][2]
Pietarin syntymisen jälkeen vuonna 1672 Nataljan sukulaiset ja läheiset saivat lisää poliittista valtaa. Aleksein kuoleman jälkeen vuonna 1676 Nataljan tukijat pyrkivät siirtämään kruunun Pietarille. Aleksein ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Fjodor seurasi kuitenkin häntä tsaarina vuonna 1676. Vaikka Naryškinit menettivät asemiaan Fjodorin sukulaisille, Nataljan tukijoukkoihin liittyivät Moskovan patriarkka Joakim ja monet pajarit sekä aatelisperheet.[1]
Fjodorin kuoleman jälkeen vuonna 1682 Joakim siirsi kruunun alaikäiselle Pietarille ja ohitti Fjodorin psyykkisesti vammaisen veljen Iivanan. Nataljasta tuli sijaishallitsija. Miloslavskit eivät kuitenkaan tyytyneet ratkaisuun vaan rohkaisivat henkivartijakaartien streltsejä kapinaan. Useiden Naryškinin perheen edustajien kuoltua suku tunnusti Iivanan ja Pietarin yhteishallitsijoiksi. Iivana V:sta tuli muodollinen vanhempi hallitsija ja Sofia Aleksejevnasta hänen sijaishallitsijansa.[1]
Natalja ja alaikäinen Pietari olivat Sofian sijaishallitsijakaudella vuosina 1682–1689 eristyksissä Preobraženskojessa. Kun Sofia ilmeisesti yritti vuonna 1689 ottaa kruunun itselleen, Naryškinit onnistuivat kannattajiensa tuella viemään kruunun Pietarille. Tästä tuli virallisesti hallitsija vuonna 1694, mutta siihen saakka Nataljalla oli merkittävä rooli Venäjän hallinnossa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Natalya Kirillovna Naryshkina Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 10.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 173. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natalja Naryškina Wikimedia Commonsissa
