NS Otto Hahn
NS Otto Hahn oli yksi neljästä koskaan rakennetusta ydinkäyttöisestä rahtilaivasta. Ydinkäyttöisen rahtilaivatyypin suunnittelu aloitettiin Saksassa vuonna 1960, ja Otto Hahnin kölinlasku oli 1963, vesillelasku suoritettiin 1964. Alus nimettiin Nobel-palkitun kemistin Otto Hahnin mukaan. Hahn onnistui ensimmäisenä halkaisemaan uraaniatomin, ja todisti ydinfission olevan mahdollista. NS Otto Hahn aloitti kaupallisen toiminnan lokakuussa 1968. GKSS-tutkimusinstituutin operoima alus toimi erityisesti testilaivana ydintekniikan siviilisovelluksille.[1]
.jpg)
.jpg)
Aluksen kaupallinen käyttö ei ollut täysin ongelmatonta. Monet maat estivät ydinkäyttöisen laivan pääsyn satamiinsa tai vaativat Saksaa antamaan takeet laivan turvallisuudesta.[1] Vuonna 1972 aluksen ydinreaktoriin vaihdettiin uudet uraanisauvat. Siihen mennessä alus oli purjehtinut 250 000 meripeninkulmaa (463 000 km). Ydinreaktorista luovuttiin lopulta 1979, koska aluksen rahoittajat eivät halunneet maksaa toista uraanisauvojen vaihtoa.[1] Otto Hahn siirtyi telakalle, jossa sen reaktori poistettiin, ja alus varustettiin tavanomaisella dieselkoneistolla. Yhdeksän vuoden aikana alus ehti purjehtia 650 000 meripeninkulmaa (1 200 000 km) ja vierailla 33 satamassa 22 maassa.
Vuodesta 1983 alus kulki dieselkäyttöisenä muun muassa nimillä MS Trophy, MS Norasia Susan, MS Norasia Helga, Hua Kang He ja MS Madre. Alus romutettiin vuonna 2009.
Ominaisuudet muokkaa
- Suurin vetoisuus: 26 200 tonnia
- Pituus: 164,3 m vesirajassa, 172,0 m Suurin
- Leveys: 23,4 m
- Freeboard: 5,3 m
- Kapasiteetti: 14,040 rekisteritonnia (tai 39,760 m³)
- Propulsio: Ydinkäyttöinen
- Nopeus: 15,75 solmua (29 km/h)
- Vesitiiviitä osastoja: 14
- Rahtiruumia: 6
- Miehistö: 63 miehistön jäsentä + max 35 tutkijaa
- Reaktori
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Das schnelle Ende der Atomschiff-Ära www.ndr.de. 13.06.2014. Viitattu 5.10.2014. (saksaksi)
