Myrskyöitä
Myrskyöitä (I Know Where I’m Going!) on Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin käsikirjoittama, tuottama ja ohjaama brittiläinen romanttinen draamaelokuva vuodelta 1945.
| Myrskyöitä | |
|---|---|
| I Know Where I’m Going! | |
 |
|
| Ohjaaja | |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Allan Gray |
| Kuvaaja | Erwin Hillier |
| Leikkaaja | John Seabourne (käännä suomeksi) |
| Tuotantosuunnittelija | Alfred Junge |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | The Archers |
| Levittäjä |
General Film Distributors Netflix |
| Ensi-ilta | 1945, Suomessa 1947 |
| Kesto | 91 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni muokkaa
Määrätietoinen nuori kaupunkilaisnainen Joan Webster (Wendy Hiller) yrittää matkustaa Hebridien saarelle Skotlannin länsirannikolla mennäkseen siellä vihille Englannin rikkaimpiin kuuluvan, itseään vanhemman teollisuusjohtajan kanssa. Monen päivän myrsky kuitenkin estää laivamatkan, ja odotellessaan sään paranemista Mullin saarella kaupunkilaisnainen tutustuu paikallisiin ihmisiin ja heidän elämäntapaansa ja alkaa miettiä arvojaan uudestaan. Ratkaisun tekoa ei helpota saarelta löytyvä komea nuori mies (Roger Livesey).[1][2]
Rooleissa muokkaa
| Wendy Hiller | … | Joan Webster |
| George Camey | … | Mr. Webster |
| Roger Livesey | … | Toriquil MacNeil |
| Duncan MacKechnie | … | kapteeni Lochinvar |
| Walter Hudd | … | Hunter |
| Finlay Currie | … | Ruairidh Mor |
Laulajana myöhemmin tunnettu, lapsinäyttelijänä uransa aloittanut Petula Clark näyttelee Myrskyöissä pienen sivuroolin noin 13-vuotiaana.
Tuotanto muokkaa
Myrskyöitä on kuvattu Denhamin studioilla Buckinghamshiressä sekä aidoissa ympäristöissä Mullin saarella. Tarinassa on kyse odottamisesta, ja odottaminen liittyi myös elokuvan tekoon. Powell ja Pressburger päättivät kuvata tämän mustavalkoisen elokuvan odotellessaan Technicolor-kalustoa, jota he tarvitsivat seuraavan elokuvansa Kysymys elämästä ja kuolemasta kuvauksissa.[3]
Vastaanotto muokkaa
Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla 1986, että tarina alkaa hyvin realistisena mutta muuttuu vähitellen mielikuvitukselliseksi ja runolliseksi kelttiläisten satujen ja legendojen ilotulitukseksi.[1]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Fränti, Mikael: Helsingin Sanomat, 26.4.1986, s. 63. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Myrskyöitä (1945). Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Arkistoitu 13.5.2019. Viitattu 13.5.2019.
- ↑ The Archers: Part I. The Powell & Pressburger Pages. Arkistoitu 13.5.2019. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 24.6.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Elokuvan esittely Criterion Collection -sivustolla (englanniksi)