Mykerinoksen pyramidi

pyramidi Gizassa

Mykerinoksen pyramidi eli Menkauren pyramidi on egyptiläinen pyramidi Gizassa. Sen rakennutti faarao Menkaure 4. dynastian aikana.[1]

Mykerinoksen pyramidi
Muut nimet Menkauren pyramidi
Sijainti Giza, Egypti
Valmistumisvuosi n. 2510 eaa.
Rakennuttaja Menkaure
Runkomateriaali kalkkikivi, graniitti
Korkeus nykyisin 62 m
Alkuperäinen korkeus 65 m
Leveys 105 m
Tilavuus 236 183 m³
Kaltevuus 51°20′25″

Pyramidin korkeus oli alun perin 65 metriä, kanta 102 × 105 metriä, tilavuus 236 183 m³ ja kaltevuus 51°20′25″.[1] Se on pienin Gizan kolmesta suuresta pyramidista, painoltaan vain 1/10 Kheopsin pyramidista. Pyramidin pienuus saattaa johtua siitä, että alueella ei enää ollut tilaa, tai siitä, että temppelistä oli siihen aikaan jo tullut merkittävämpi kuin pyramidista.[2]

Pyramidi on rakennettu kalkkikivestä ja graniitista. Pyramidin eteläpuolella on kolme pientä kuningattarien pyramidia, GIII-a, GIII-b ja GIII-c. Näistä GIII-a on varsinainen pyramidi ja kaksi muuta porraspyramideja.[2] Pyramidin itäpuolella oli kuolintemppeli ja pyramidista 608 metriä itään oli laaksotemppeli.[3]

Pyramidin sisäosat. Faaraon hautakammio on kaikkein alimpana.

Pyramidin sisäänkäynti on pohjoisella sivulla neljä metriä pohjatasosta. Sisäänkäynnistä lähtee 31 metriä pitkä käytävä alaspäin 26 asteen kulmassa. Se vie kammioon, josta se jatkaa vaakatasossa eteiskammioon. Sen alapuolella on faaraon hautakammio ja toinen kammio. Hautakammion seinät ovat graniittia. Hautakammiossa oli sarkofagi, joka katosi sittemmin merellä. Sarkofagissa oli puinen arkku, joka on kuitenkin ajoitettu Menkaurea myöhemmälle ajalle. Eteiskammiosta lähtee toinen käytävä ylöspäin pyramidin sisäosiin.[4]

Pyramidin sivulla näkyvän suuren aukon teki sulttaani Othman vuonna 1196.[5]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mykerinoksen pyramidi.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Lehner 1997, s. 17, 134.
  2. a b Lehner 1997, s. 134–135.
  3. Lehner 1997, s. 134, 137.
  4. Lehner 1997, s. 135–136.
  5. Lehner 1997, s. 137.