Muumit ja suuri tuhotulva
Muumit ja suuri tuhotulva (ruots. Småtrollen och den stora översvämningen) on ensimmäinen Tove Janssonin kirjoittamista muumikirjoista. Jansson halusi kirjoittaa sadun, joka kertoisi pienestä rumasta otuksesta.
| Muumit ja suuri tuhotulva | |
|---|---|
| Småtrollen och den stora översvämningen | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Tove Jansson |
| Kuvittaja | Tove Jansson |
| Kansitaiteilija | Tove Jansson |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | satu |
| Julkaistu | 1945 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Jaakko Anhava |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1991 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 54 |
| ISBN | 951-0-17619-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Muumipeikon hahmo oli esiintynyt aiemmin tunnushahmona pilapiirroksissa, joita Jansson teki Garm-lehteen. Kirjan ruotsinkielinen alkuteos julkaistiin 1945. Seuraavina vuosina Jansson kirjoitti ja kuvitti useita muumikirjoja, jotka saavuttivat suuren suosion sekä Suomessa että ulkomailla. Muumit ja suuri tuhotulva julkaistiin suomeksi kuitenkin vasta vuonna 1991.[1]
Juoni muokkaa
Kirjassa Muumipeikko ja hänen äitinsä Muumimamma etsivät perheensä luota seikkailemaan lähtenyttä Muumipappaa ja joutuvat matkalla itsekin erilaisiin seikkailuihin. Alussa he seikkailevat pimeässä metsässä ja löytävät pikku otus Nipsun. Sitten he kohtaavat suuren käärmeen, jolta he kuitenkin pelastuvat. Pian heidän tietään valaisseesta kukasta tulee ulos Tulppaana-niminen henkilö. He jatkavat matkaa, ja kun he istuvat nuotion äärellä miettimässä Muumipappaa he kohtaavat vanhan herran, joka ohjaa heidät ylös. Tuon jälkeen he menevät suuria portaita pitkin valoisaan maailmaan, joka on rakennettu makeisista. Siellä he syövät paljon makeisia ja menevät pois suurella vuoristoradalla vuorten läpi. Sen jälkeen he lepäävät ja uivat rannalla, jossa kohtaavat vihaisen muurahaisleijonan, joka alkaa vetää Muumimammaa kuoppaan. Selvittyään he lähtevät jatkamaan matkaansa veneellä hattivattien kanssa, mutta merellä on kova myrsky. Matkan aikana nousee myös suuri tulva, jossa Muumipappakin joutuu hätään. Sen he kuulevat punatukkaisen pojan tornissa, jossa he ovat syömässä merivanukasta ja Tulppaana jää sinne. Poika kertoo, että hänen luonaan on poikennut nuuskamuikkusia, meriaaveita, pikkuötököitä, hemuleita, suuria eläimiä, niiskuja ja merikissoja, vaikka Niiskun, Nuuskamuikkusen ja Hemulin ensiesiintyminen on vasta seuraavassa kirjassa (Muumipeikko ja pyrstötähti). He kulkevat tulvan mukana nojatuolilla, joka kuuluu eräälle hemulille. Sitten Muumipeikko löytää erään marabuherran silmälasit ja marabuherra vie heidät Muumipapan luo. Illalla he istuvat nuotion äärellä monien muiden kanssa. Lopulta Muumit ja Nipsu muuttavat Muumilaaksoon Muumipapan rakentamaan Muumitaloon, joka on pyöreä ja tornikattoinen ja siinä on neljä huonetta ja keittiö. Muumitalo ajelehti tulvan mukana pieneen kauniiseen laaksoon.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Tove Jansson ja Muumikirjat Tampereen taidemuseon Muumilaakso. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 20.5.2011.